Kota Bharulta Perhentianille

Bandingilta suuntasimme kohti Kota Bharua. Bussi oli tyypillisesti n. 45 min myohassa ilmoitetusta aikataulusta, mutta tuli kuitenkin juuri kun olimme alkaneet liftaamaan. Harmillista, syyna bussin myohastymiseen oli ilmeisesti jokin vika akselista kuuluvasta kolinasta paatellen. Paasimme kuitenkin Kota Bharuun hyvin valosan aikaan, ja majoituimme edulliseen Backpackkers Lodgeen, hinta vain 25 RM (n. 5 e) yolta. Huone on aika kiva tuulettimella varustettu, hyva sanky ja petivaatteet, joten hinta laatu suhde on ehka reissun parhaimpia.
Nettiyhteys taalla on 3 RM eli alta euron tunti, ja sita on tullut kaytettyakin paljon, kun blogin paivitykset Penangissa jaivat tekematta. Sisamaassa nettiyhteyksia ei ollutkaan. Viimeistelen ja lahetan tata juttua Perhentian Islandilta, jossa nettiyhteyden nopeus ei riita kuvien lahettamiseen, ja maksaa silti 16 RM/tunti. :)

Kota Bharussa vietimme kolme yota mukavassa majapaikassamme. Ohjelmassa ei mitaan maata mullistavaa ollut, netissa pyorimista silla aikaa kun Marika oli ostoksilla, gastronomiaan tutustumista ja muuta tavallista kaupunkitouhuilua, kuten keilailua. Marika pelasi ensimmaista kertaa saaden parhaaksi tuloksekseen 121 pistetta. Jain itseasiassa toiseksi vain 108 pisteella. :(

Poikkesimme yhtena iltana katsomaan paikallista Cultural Heritage naytosta, jossa hyrran heittoa, rumpuesityksia seka silat(Takalainen itsepuolustuslaji) naytos. Hyrran heitto on takalainen vanha urheilulaji, jossa raskasta hyrraa heitetaan pyorimaan, ja toinen kaveri nostaa puulastalla pyorivan hyrran tikun nokkaan pyorimaan. Ennatys on 70-luvulta vajaa kaksi tuntia. Kokeilin heittoa puuhyrrilla, mika on toinen vastaavaan tekniikkaan perustuva peli. Ideana on, etta toinen laittaa heittamalla hyrran pyorimaan alustalle (vastaava narujuttu, kuin metallihyrrassakin), jonka jalkeen vastustajan tehtava on heittaa omalla hyralla toinen hyrra pois alustalta. Oma hyrra pitaa tietenkin jaada pyorimaan alustalle. Hauskaa, mutta ei aivan helppoa onnistuin yhden kerran kolmesta. Pitaapa pyytaa jotain sorvinkayttotaitoista varkkaamaan hyrrat kotona. Saadaan kiva uusi kesapeli.


Paikallista musisointia, joka vastaa ehka meidan kansantanhuja tata nykya. Soittivat isoja rumpuja porukalla, samalla kun toinen istuvista hakkasi metallilautasia rytmin pitamiseksi, ja toinen soitti jonkin laista raikkaa tai torvisoitinta. Kylla tata hetken kuunteli, mutta empa taida pumpun CD:ta ostaa. :)


Silat ottelu menossa. Tiukka vaanto paalla. Ottelijat esittivat ensin musiikin tahdissa jonkinlaisen katan, jonka tarkoitus oli ilmeisesti valmistaa ottelija matsiin. Ottelijoissa oli muutama aika sahakka kaveri.


Hyrran naru kierrettiin erittain tiukalle ennen heittoa. Toinen paa kiinnitettyna seipaaseen.


Lahikuva narun kierrosta.


Maahan heitetty hyrra napattiin puulusikkaan, josta siirto tikun nokkaan pyorimaan. Pisimpaan pyoriva hyrra voittaa.

Keskiviikkona 28.2 (piti muuten miettia ankarasti, jotta saatiin viikonpaivat kohdalleen) lahdettiin Kota Bharusta viimein kohti Pulau Perhentiania Malesian niemimaan itarannikolla. Hostellilta kimppataksilla (8 RM/naama) matka jarjestyi kivuttomasti suoraan Besutin venelaiturille, josta pikaveneella saarelle. Matkalla nahtiin yksi tornado matalapaineen kehittyessa. Sain videota patkan, mutta en kunnon kuvaa veneen loikkiessa aallolta toiselle. Majoituimme pienemman saaren eli Pulau Perhentian Kecilin Long Beachille. Taalla majoitus on viela hetken halpaa, kun elamme vasta high seasonin alkua. Halvimmillaan Bungalow jarjestyisi n. 15 RM (n. 3 e), josta ylospain monenlaista majoitusta. Otimme ensin halvan bungalovin, joka on kylla ihan ok maja, mutta lopulta paadyimme hakemaan hieman luksusta saarella oloaikaan. Ilmastoitu erittain siisti merinakyma bungalovi terassilla maksoi tingittyna 300 RM/4 yota.(12 e/yo). Malesiassa tinkimiskulttuuri ei ole kyllakaan niin voimakasta kuin Thaimaassa, silla hintaa ei saanut pudotettua kuin 3 e yolta, eli pyynti oli 15 rimpulaa. No nyt on maja viimesen paalle, kelpaa kollotella.

Pulau Banding

Pulau Banding eli Banding Island sijaitsee Keskella Malesian vuoristoja maan pohjoisosassa lahella Thaimaan rajaa.Taalla vietimme viikonlopun rauhallisissa merkeissa. Jarvesta Pohjoiseen on Royal Belumin viidakko, josta Fadhil meille jo oli kertonutkin. Royal Belum sijaitsee Thaimaan vastaisella rajalla, joten lupien saamiseen sinne menee aikansa. Etelaisella puolen sijaitsevaan Lover Belumiin sitavastoin voi helpommin tehda tutustumisretkia. Banding Island resort on keskittynyt kalastusmatkailijoiden majoittamiseen. Myytavana oli suomalaisittain kohtuuhintaisia paketteja pyydystamaan jarven suuria kaloja, kuten Great Snakeheadia (Toman) tai yli 50 kiloiseksi kasvavaa Malesian Mahseeria. Toisen naista (en muista kumpi) sanotaan joskus napostelevan varomattomia apinoita jarven rannoilta. Malesian jarvissa kalavalikoima on muuten erittain suuri, n. 300 lajia, joten kaikkien opiskelu saattaa olla hikinen urakka.


Paikka on siis hieno, hotelli hyva ja kaikki muutkin puitteet ok. Kuitenkin jotain on pielessa, silla jotta voisi kalastaa, pitaisi tuoda omat varusteet mukanaan. Saarelta ei saa ostettua eika vuokrattua minkaanlaisia kalastustarvikkeita. Tietenkaan meilla ei sellaisia ollut, joten kalastus jai haaveeksi. Kokilta olisi voinut vuokrata hanen omaa virveliaan, mutta jatimme sitten valiin. Myoskaan veneita ei omatoimisesti voinut vuokrata, vaan myynnissa oli vain kalastuspaketteja oppaan kera. Paikka on siis tarkoitettu joko lepolomaa viettaville tai himokalastajille, jotka tulevat paikalle perakarryllinen varusteita mukanaan. Kovasti yrittivat myyda myos paketteja katsomaan viidakossa nomadielamaa viettavia Orang Ashli- heimoihmisia, mutta emme nahneet kuitenkaan tirkistelymatkaa riittavan kiinnostavana. Muutaman heimoihmisen naimme kavelyretkella saaren toisella rannalla kaydessamme. Olivat ostamassa ruokatarvikkeita rantakaupasta. Kaksi jalkaa ja katta seka kahara tukka paassa naytti olevan niillakin.


Hauskan muutaman kilometrin uintiretken teimme kuitenkin jarvella. Vesi on niin sameaa, ettei sukeltamisesta oikein mitaan tullut, nakyvyys n. 2 metria, mutta mukavaa oli kuitenkin. Loysimme suuren kelluvan tukin, halkaisija n. 1-1,5 m, jonka paalla lepailimme ja tutkimme tukin pinnalla olevaa elamaa. Pikku kaloja ja makean veden katkarapuja. Tukki oli noussut kellumaan, koska jarven vesi on ollut n. kaksi kuukautta normaalia korkeammalla. Mm rannassa sijaitseva kauppa saaren toisella laidalla on jaanyt veden alle. Vedenpinnan saannostelyssa ei siis liiemmin ilmeisesti asukkaita kuunnella. Tosin ranta-asujia viidakon keskella olevalla jarvella ei varmaan kourallista enempaa olekaan.


Uimassa Pulau Bandingilla.


Veden alle jaanyt kauppa. Omistaja oli viereen pykannyt ponttoonilautan, josta myynti tapahtui. Oli hieman harmissaan tilanteesta, kun asiasta juttelimme.


Tulva-alueen niemenkarki. Lauantainen uintiretkemme suuntautui niemenkarjen ohitse. Laitan muutaman kuvan, sikali kun filmikameralta ne saan digitaaliseen muotoon.


Kavelyretkella ottiainen kukkien kimpussa.


Maisemia jarvelle.

Saarella muuten nahtiin melko paljon apinoita. Yksi apinaporukka oli erikoistunut paikallisen roskiksen dyykkaukseen Yllattaen myos ymparisto naytti silta, kun apinat heittelivat roskiksen sisaltoa pihalle. Homman hoiti loppuun n. 80 cm mittainen lisko, jota apinatkin ymmarsivat hieman varoa. Laitan myohemmin kuvan apinoista, vaikkakin serkut olivat melko varovaisia, eli oikein hyvaa kuvaa ei viela ole.

Luolaseikkailu 23.2

Aamulla kavimme syomassa paikallisen aamupalan, roti chanain, joka on revittya valkoista ohutta leipaa rasvaisen mausteisen kastikkeen kera. Leipaa revitaan ja dipataan kastikkeeseen. Ihan hyvaa, mutta ravintoarvosta voi keskustella.

Aamupalalta lahdimme Fadhilin opastuksella tutustumaan laheiseen luolaan, jonka lapi joki virtaa koko matkalla. Fadhililla oli suunnitelma rakennuttaa luolalle mokki yopyjia varten, kunhan kaupunginhallitus suostuu rahoittamaan hanketta. Sinansa hyva idea kohtuullisen syrjaisen alueen turismia ajatellen.

Luola oli todella hieno. Eteneminen tapahtui vaihtelevasti vyotaisten yli ulottuvassa virrassa kahlaten valilla sarkkia pitkin kavellen valilla suurten kivien yli kiipeillen. Luolan asukit, joista seuraavassa kuvia eivat valttamatta ole aivan kaikkien mieleen ajatellen etta hapuilet pimeassa tietamatta minka kiven paalla otus oleilee. Ok, oli meilla lamppu, mutta silti...


Kuljemme kohti pimeytta...


Valoa synkimpaan pimeyteen.


Miehen nyrkkia isompi sammakko istuskeli luolaan ajautuneella tukilla kaikessa rauhassa. Luolassa nahtiin paljon myos pienempia sammakkoja.


Pienia tuhatjalkaisia kuljeskeli myos siella taalla.


Ihastelemassa tippukivia.


Ison puoleinen heinasirkka tms. Nayttaa vahan otukselta, joita Hat Yaissa syotiin.


Jokin korento juuri kuoriutuneena lentokyvyttomana kuivattelemassa.


Nain komeita kanttarelleja :) kasvoi tukin kyljessa. Hyvan tuoksuisia, mutta ei ihan uskaltanut pannulle ottaa.


Naita ei ole syoty, ainakaan viela. Lepakoita roikkui siella taalla luolan katossa.



Skorpioneja nakyi useita. Kuulemma kovasti myrkyllista lajia.


Naitakin oli melko paljon.


'Tiger Spider'. Otus oli reilusti yli kammenen kokoinen, ja ilmeisesti myrkyllinen. Ei tehnyt mieli ihan kiinni tyontaa linssia.


Hienoja tippukivia. Tippukivissa on kiteita, jotka kimaltelivat valossa kuin timantit. Kameralla oli vaikea tallentaa saihketta.


Tassa videon esikatselukuvassa timanttien loiste nakyy kohtuullisesti.


Yksi luolan suuaukko


Tippukivia. Kiven takaa lahti uusi n. 3 km pitka luola, johon emme talla kertaa kerinneet tutustua.


Tutkimassa allaolevaa otusta seinalla.


Skorpionihamahakki. Ei niin suuri kuin tiikeri, mutta vaikuttavan nakoinen n. 5 cm kokoinen otus.


Alone in the Dark


Marika laskeutumassa liaania pitkin luolan toisella suuaukolla.


Luolan suu peittyy hyvin viidakkoon.


Sisapuolelta suuaukko on kuitenkin melko vaikuttava.


Luolassa meni arvioitua enemman aikaa, ja myohastyimme bussista. Fadhil heitti meidat kuitenkin Gerikkiin asti (n. 50km) eika huolinut mitaan maksua. Kuva bussiasemalta.

Penangista Itaan 22.2.

Olimme viettaneet nyt melkein viikon eri kaupungeissa, kaksi yota Surathanissa kaksi Hatyaissa ja kaksi Penangissa. Kaupungit alkoivat jo tympimaan, joten oli aika tehda jotain muuta. Paatimme lahtea Penangista Itaan kohti niemimaan keskella sijaitsevaa Temenggor-jarvella sijaitsevaa Pulau Bandingia. Saimme tiedon, etta bussi itaan lahtee mantereen puolelta Butterworthista, joten kipin kapin kohti lauttasatamaa. Penangista Butterworthiin lautta on jalankulkijalle ilmainen, toisin pain maksaa n. 1 RM.

Lautalla oli ryhma Nepalilaisia siirtotyolaisia, jotka ihastuivat kovasti Marikaan. Kun yksi keksi kuvauttaa itsensa Marikan kanssa, niin seuraavaksi muutkin olivat ottamassa kuvia itsestaan vaalean skandinaavin vierella. Sitten yksi keksi otattaa kuvan myos minun kanssani, jolloin sama rumba toistui jalleen. Mukavia tyyppeja kuitenkin, katselivat myos kovasti innoissaan meilla mukana olleita Suomen kuvia. Kavereilla oli kolmen vuoden pesti Taipingissa, jonka jalkeen paluu Kathmanduun. Nepalin elintaso ei liene jarin korkea, kun sielta tullaan tanne kolmeksi vuodeksi tekemaan hilloa.

Butterworthin bussiasemalla oli kovasti auttavaisia tyyppeja vastassa. Kun yhdelta kulkijalta kysyimme mista lipun Banding Islandille ( Pulau Banding) mahtaa saada, oli meilla pian kaksikin neuvojaa. Ensin haettin Kota Bharulle vievan bussin luukkua, jota kautta itsekin olisimme olleet menossa. Kuitenkin osoittautui, etta oikea yhteys saarelle oli paikallisbussi Pengkalan Huluun, josta Gerikin kautta paasisi saarelle. Toinen opastajista vei oikealle luukulle, josta kavi ilmi etta bussi lahtee heti, eli lipun voi ostaa bussista. Ensimmainen opastaja kaveli lopulta bussille asti kanssamme varmistaakseen, etta varmasti paasemme matkaan. Vastaavaa huolenpitoa toiselle puolen maailmaa eksyneista turisteista tulee yllattavan usein vastaan taallapain, vaikkakin monesti huolehtivainen kysymys 'Where are you going?' tarkoittaakin etta 'minulla olisi jotain myytavaa sinulle!'.

Pengkalan Hulusta, joka on pieni muutaman tuhannen asukkaan kaupunki lahella Thaimaan rajaa, oli siis tarkoitus jatkaa eteenpain toisella bussilla. Asemalla kysyimme tietoja paikalliselta kaverilta, joka kertoikin bussi seka taksi yhteyksien hinnoista avuliaasti. Lippuluukulta saimme tietaa, etta seuraava bussi lahtisi parinkymmenen minuutin paasta. Hetken kuluttua sama kaveri tuli kuitenkin jututtamaan uudemman kerran pyytaen meita lopulta kotiinsa vieraaksi koska olimme olleet niin ystavallisia hanta kohtaan. Maailmalla kun joku tarjoaa jotain varsinkin ilmaiseksi alkavat punaiset halytysvalot vilkkumaan valittomasti, mutta paatimme jututtaa kaveria enemman.

Fadhil bin Endot osoittautui taksikuski/luonto-opas yrittaksi, joka oikeasti ystavallisyyttaan halusi ottaa meidat kotiinsa asumaan, seka nayttaa laheisen luolan ja paljon muuta. Mitaan rahaa han ei huolinut, vaan painvastoin maksoi meidankin ruokamma pariin otteeseen. Hetken puntaroituamme lahdimme Fadhilin matkaan. Fadhililla on muuten Pengkalan Hulun ainoa luonto-opaslisenssi, joten kannattaa kysella kaupungilla kun tanne eksytte. Kaikki vaikuttavat tuntevan kaverin.


Fadhil kaytti meita mm. rajavyohykkeella, jonka jalkeen kavimme vetaisemassa paikalliset poperot. Illalla katselimme valokuvia seka tutustuimme laheiseen Royal Belum viidakkoon kirjojen valityksella. Fadhil osoittautui varsinaiseksi luontofriikiksi, jonka suurena intohimona oli mm. katsella National Geographic kanavalla esitettyja luontodokumentteja. Tavallaan siis hengenheimolainen.


Illemmalla poikkesimme maisemapaikalla, josta kuva. Taalla on ollut muutamana paivana rajuja sadekuuroja, jotka hyorystyvat illalla vuorten rinteita nouseviksi usvapilviksi. Myohemmin illalla lahdimme viela paikalliseen kuumaan lahteeseen kylpemaan. Rikkipitoinen yli 40 asteinen vesi antoi rentoutuneen olon taaten hyvan younen.

Penang

Ensivaikutelmia Malesiasta:

Siistimpaa, parempia teita ja rakennuksia seka puistoalueita kuin Thaimaan puolella. Kliinisempi vaikutelma. Kauniita, siroja ja aina hymyilevia Thaita tuli kylla ikava nopeasti.

Pulau Penangin Georgetown on syksylla ehdolla Unescon maailmanperintokohteeksi. Kaupungin silhuettia hallitsee 232 metria korkea vuonna 1986 rakennettu sylinterinmuotoinen KOMTAR-torni, jossa oli mukava lukea paivan lehti kahvia horppiessa (tyypillisesti tosin naissa kohteissa kahvista saa maksaa reilua ylihintaa). Itseasiassa vasta taalla luin Thaimaan tapahtumista.


KOMTAR erottuu hyvin kaupunkikuvasta.


Marikalla oli hauskaa, vaikka flunssa vaivasikin.

Sikali ehdotus maailmanperintokohteeksi on perusteltua, etta Malesian toiseksi suurimmassa kaupan keskittymassa alaa valtaavat pilvenpiirtajat ja loistohotellit, jolloin kasityolaiskorttelit ja muu matalampi vanha asutus jaa alle. Alueella sijaitsee mm. viehattava Pikku intia, joka nimensa mukaisesti on intialaisten siirtolaisten asuttama kulttuurisesti poikkeava alue. Satama-alueen historialliset hallintorakennukset tuskin ovat uhattuna. Itse en kuitenkaan Penangin maailmanperintoarvoa nae niin suurena, etta sita erityisesti pitaisi suojella, joitain pienempia alueita lukuunottamatta. Lehdissa spekuloidaankin avoimesti tittelin turisteja saarelle tuovalla vaikutuksella, silla on kuulemma paljon maailmanperintokohteita kiertavia turisteja. Tiedahanta tuostakin.


Kuvassa Georgetownin kellotorni taustalla. Sen toisella puolen on turistitoimisto, josta haimme salkullisen esitteita Malesiasta. Erittain palvelualtis henkilokunta.

Ruokapuolesta

Ensimmaisena iltana olimme jokseensakin kyllastyneita riisiin ja itamaisiin makuihin, joten lansimaista ruokaa tarjoavan ravintolan sattuessa kohdalle emme kauaa eparoineet. Kunnon lammaspaisti seka naudan pihvi perunoiden kera olikin maukasta, vaikkakin melko raskasta, kun lihaa ei hetkeen ole nain paljon syonyt. Malesialaista ruokaa saimme toisena iltana Restaurant Darussalemissa, jossa noutopoydasta sai riisin paalle mattaa kalaa, kanaa tai lihaa eri muodoissaan. Kasviksia vaikutti olevan niukasti, mika onkin toistunut tahan asti jatkuvasti. Sama patee myos thai-ruokaan. Darussalemissa saimme muuten yksimielisesti Universumin parhaat kahvit tahan asti. Myohemmin paljastui, etta osittain salaisuutena on makea, paksu maitosailyke, jota takalaiset kayttavat kahviin ja teehen sokerin ja maidon sijasta. Mutta edelleen olen sita mielta, etta Darussalemin kahvi oli erityisen vahvaa ja silti pehmeaa maultaan.


Tassa nakyma erinomaisen hyvaan kahvipaikkaan. Kaykaahan kupillisella.

Pieni akvaariopuoti

Georgetownissa osuimme myos Chew Theam Yeang-akvaariokauppaan, joka saattaa lansimaiset kumppanit hapeaan. Kolmessa kerroksessa oli esilla seka merivesi, etta makean veden akvaarioita, joista osa oli hammastyttavan hienoja. Aikaa siella vierahtikin kolmisen tuntia. Marikalla iski edellisena paivana flunssa paalle, joten sitkeytta tarvittiin, kun kalahullun kanssa astui akvaariokauppaan.

Alla kuvia merivesiakvaariosta. Paikalla oli kuvauskielto, mutta kun kovasti kehuin altaita, antoi niiden suunnittelija ottaa kuvia.Naista kuvista saa myoskin kasityksen sukelluksen nakymista riutoilla.

Viela Hat Yaista

Ikavia uutisia

Luimme lehdesta, etta kiinalaisten vuoden vaihtuessa laheisissa Songkhlan, Yalan, Pattanin ja Narathiwatin kaupungeissa oli todellakin ollut useita separatistien tekemia terrori-iskuja. Yhteensa 49 pommia oli rajaytetty eri puolilla kaupunkeja 7:15pm-8:00pm aiheuttaen ainakin 9 kuolonuhria seka yli 50 haavoittunutta. Iskut oli suunnattu karaokepaikkoihin, hotelleihin, kouluihin seka bensa-asemille.

Iskuista on pidatetty kolme miesta, jotka ovat tunnustaneet tehneensa iskuja. Miehet kuuluvat Runda Kumpulan Kecil(RKK)-nimiseen ryhmittymaan. 29 iskuista toteutettiin ajastetuilla pommeilla, ja niiden jarjestamiseen sanotaan tarvitun ainakin 200 ihmista.

Lehdessa moititaan myos Thai-armeijaa, joka on mahdollistanut iskut. Sen mielenkiinnon katsotaan kohdistuneen viimeaikoina maan paakaupunkiin Bangkokiin, jolloin etelaisten maakuntien levottomuudet ovat saaneet uuden mahdollisuuden levita. Viranomaisilla ei ollut juuri mitaan ennakkovaroitusta iskuista. Paatos kiertaa alue Penangin kautta vaikuttaa tassa valossa jarkevalta.

Urheilurintamalta

Kun nyt paikallisuutisia kerran luetaan, niin tassa vahan kevyempaa uutista. Diego Armando Maradona vaikuttaa tata nykya myos Malesiassa. Maradona pyrkii nyt aktiivisesti edistamaan omaa jalkapallobrandiaan nimelta 'showball', joka on fotsalin ja soccerin eli jalkapallon sekoitus. Pelia pelataan seitsaman pelaajaa molemmin puolin kaksi 25 minuutin eraa. Pelikentan koko on 22 kertaa 42 metria, ja kenttaa kiertaa akryylimuuri. Malesiaan ollaan nyt puuhaamassa Maradona Football Academiaa. Diego on ollut pitkaan kuivilla huumeista, ja pelannut kuulemma hienosti joukkueensa kapteenina, joten saapa nahda miten homma taalla etenee. Ainakin Malesialaiset ovat jalkapallohullua kansaa, joten mahdollisuuksia riittaa.

Asiaan

Aluksi olimme aikoneet viettaa vain kiinalaisten vuoden vaihtumista Hat Yaissa, mutta lopulta vietimme myos kiinalaisen vuoden ensimmaisen illan tassa ilmapiiriltaan erittain miellyttavassa etelaisen Thaimaan kaupungissa. Ohjelmassa oli mm. kauppakeskus Dianan ylakerroksessa olevassa huvittelupaikassa erilaisia peleja. Lauloimme myoskin karaokea Thaimaaksi. Hauskaa oli seka meilla, etta Thai-porukalla.

Ostarin jalkeen vietimme ensimmaista kertaa yli kuukauteen leffailtaa hotellilla. Ohjelmassa oli mm. piirroselokuva I Robot. Olipa mukava laittaa aivot narikkaan hetkeksi.