Kölnin kautta kotia

Bangkokista lento Dusseldorfiin lahti ajallaan, ja muutenkin kaikki sujui mallikkaasti. 11,5 tuntinen paivalento oli kuitenkin vikatikki, silla aika alkoi kayda jo todella pitkaksi koneessa naytettyjen elokuvienkin ollessa vahemman kiinnostavia. Aiemmin Bangkokiin päin lennettäessä yölento meni mukavasti, kun pystyi nukkumaan muutaman tunnin.


Dysseldorfin kentalta paasee metrolla kätevasti kaupunkiin alle puolessa tunnissa, ja sielta jatkoyhteys Kölniin jarjestyi myos helposti. Kölnista loytyi aseman lahelta mukava ja edullinen hostelli, jonne majoituimme. Pitkän päivän jälkeen emme kaupunkiin paljoa jaksaneet tutustua, mutta poikkesimme kuitenkin syömässä ja aseman vieressa kohoavaa Kölnin tuomiokirkkoahan oli pakko kayda ihastelemassa lähempääkin. Upea on.

Aasian jälkeen tunnelma keväisessa Saksassa oli jo kuin kotimaahan olisi tullut, erot Suomeen tuntuivat olemattomilta. 27.4. aamulla herasimme muutaman tunnin unien jalkeen virkeina aamupalalle tuntia ennen kellon soittoa, kiitos kuuden tunnin aikaeron. Bohrin bussilla paasimme parissa tunnissa Hahniin, josta lento Suomeen järjestyi. Saksan vehrean kevaiset, idyllisen oloisten kylien täplittämät maisemat keltaisine rypsipeltoineen ja vihreine metsineen sykahdyttivat kolmen aasian kuukauden jalkeen enemman kuin useimmat viime aikoina nähdyt aasian ihmeet. Pohjoisen kevät ja luonnon herääminen talven jäljiltä on uskomattoman hieno kokemus hakien vertaistaan maailmalla.


Eroavuus Suomeen löytyi kuitenkin laskeutuessamme Tampereelle tuulisessa ja kylmässä vappusäässä 27.4. 16:45. Saksassa saimme jo hetken nauttia lämpimästä keväästä, mutta täällä luonto vasta heräilee talviunestansa. No, pääsemmepä seuraamaan koko näytelmän alusta loppuun. Kolmisen kuukautta aiemmin olimme lähteneet kotoa Pirkkalan kentälle, josta matka kohti Aasiaa alkoi. Nyt, isän hakiessa meidät samalta kentältä, ilman kylmyys suli halaukseen ja lämpimään jälleennäkemiseen. Yksi ympyrä oli jälleen kerran täyttynyt ja odotimme innolla perheidemme sekä ystävien tapaamisia.

Shoppailua Bangkokissa

Tanaan aamulla kello kuusi saavuimme Krabista Surathanin kautta bussilla Bangkokiin. Yobussit ovat melko mukava tapa matkustaa taallapain pitkia matkoja, mutta parin tunnin nokoset piti hotellilla kuitenkin aamulla ottaa. Majoittauduimme Chaosan Roadin lahelle temppelien takana olevalle alueelle, josta melko mukava ja Bangkokin mittapuulla edullinen (500 B eli noin 12 e) hotelli loytyikin.

Tama paiva on kierrelty kaupungilla lahinna MBK-senterissa ostoksilla ja muuten aikaa kahviloissa kuluttaen. Ihan kivaa, mutta uuvuttavaa hommaa. Riippunee siita, kenelta asiaa kysyy.

Tama siis lienee viimeinen posti Thaimaan puolelta, silla huomenna aamulla noin klo 7:00 suuntaamme lentokentalle, josta paluu Suomeen Saksan kautta.

Savaddee Kaap.

Viela kaksi sukellusta

Phi Phin sukellusvedet saivat viela meidat innostumaan kahdelle iltapaiva sukellukselle. Nahtavaa oli jalleen runsaasti. Taman jutun kuvien oikeudet kuuluvat Oliver Husmannille. Kiitos julkaisuluvasta.


Paallimmaisena mieleen jai Leopardihai, joka uiskenteli yhdessa kanssamme pitkaan remoran kulkiessa hain mukana. Todella hieno kokemus. Kuvassa hai ikava kylla on melko kaukana.


Myoskin merihevosen naimme jalleen, tarkka lajimaaritys jaa epaselvaksi.


Kuvassa vihdoin yhden sorttisia Nudibrancheja. Myos merihevosen lahisukulainen Straight Stick Pipefish oli toisen sukelluksen alussa erikoinen seurattava lahinna nimensa mukaisen jaykan liikkumisen ansiosta. Pipefisheista tama on kylla kakkosena heti Ghost Pipefishien jalkeen.

Titaani Triggerfishien parittelu (tai kaksintaistelu, vaikea sanoa) oli hauskaa katseltavaa, vaikka aivan lahelle ei uskaltanut menna. Ne kun silloin talloin kayvat kimppuun. Myos merikaarmeen kulkua oli hieno seurailla. Naihin sukelluksiin on hyva lopetella talta eraa trooppisissa merissa puljaaminen.

PerheOnnea

Single light,
In the dark.
Growing up,
Growing fast.
What it's gonna be,
Human being,
like you and me!

TuplaOnnittelut perheenlisayksen johdosta!

Siljalle ja Terolle 10.4 syntyneesta pojasta seka Hannalle ja Johanille 21.4. syntyneesta tytosta.

Marika ja Sami

Bambumajasta savitaloon

Sukellusreissu Phi Philla


Aluksi pitaa ottaa vahan takaisin edellisen postin tuomiota Phi Phin sukellusvesista. Snorklausreissu ei antanut oikein oikeudenmukaista kuvaa asiasta. Teimme pari laitesukellusta lahisaarille sharkpointista innostuneina, ja olihan siella nahtavaa runsain mitoin.

Ehdottomasti hienoimpia kokemuksia oli Tigertail-merihevosten katselu korallien seassa. Ihmeellisen hauraan ja kauniin nakoisia pienia (5-10 cm) keltaisia otuksia, jotka pysyttelevat paikallaan naamiointiinsa luottaen niita lahietaisyydelta katseltaessa. Aiemmin olimme jo nahneet viela pienempia pygmimerihevosia Sibuanilla, mutta nama olivat kylla olivat hellyttavampia, kun ei tarvinnut suurennuslasilla katsella.


Myos merikaarme ja suurehko reilun metrin mittainen mustekala tuli bongattua, joten aprillipilana ollut jattilaiskalmarikin saatiin melkein todellisuuteen. Kaiken kaikkiaan Phi Phin lahiston sukellusmestoissa oli mielestamme koralleja ja lajirunsautta ajatellen enemman nahtavaa kuin esim Koh Taolla. Nakyvyyden suhteen jaadaan kyllakin Taosta (noin 20-25 m siella kaydessamme) jalkeen taalla nakyvyyden ollessa nyt 5-12 metria eli suurinpiirtein Perhentianin luokkaa. Sipadanin seutu tietysti pesee kaikki edella mainitut joka suhteessa, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen sukelluspaikka tamakin. Sitapaitsi veden paallisten maisemien suhteen Phi Phi on lyomaton.


Sukelluksilta palaamassa. Vene oli luksusluokkaa oleva risteilija, kelpaa sukellella. Taustalla Phi Phi Ley. Muita paikkoja paremman varustetason selittanee osin myoskin Thaimaan korkein hintataso, joka koskee niin asumista kuin sukellustenkin hintoja. Eli muiden saarien hintoihin saa lisata karkeasti 10-20 %, korkean sesongin aikaan enemmankin.

Bambumajasta Savitaloon


Tana aamuna Marika herasi jonkin rapsutellessa mukavasti jalkoja. Silmat avautuivat kerralla, kun rapsuttelijaksi paljastui kuvan veijari, joka oli livahtanut avoimesta ikkunasta sisaan. Metelihan siita nousi, ja apina hyppasi ulos ikkunasta jaaden kuitenkin ulkopuolelle katselemaan. Olisi viela tullut takaisinkin, mutta laitoimme luukkua pienemmalle. Hauskoja, mutta liiankin tuttavallisia otuksia.


Nelja yota luonnonlaheisessa bambumajassa meren rannalla nukuttuamme alkoi romanttisuus kaantya arjeksi, joten paatimme vaihtaa maisemaa. Muutimme tasokkaassa lomakylassa, edelleen meren rannalla sijaitsevaan ilmastoituun porealtaalla varustettuun VIP bungaloviin, josta uima-altaalle on vain viiden metrin kavelymatka. Seinat ja lattia marmoria, iso Tv, jaakaappi, keittio ja muutkin mukavuudet lahella. Sen verran suuri asumismuodon muutos oli, etta hetken aikaa oli hiukan epatodellinen olo. Naissa tunnelmissa on mukava jaahdytella loman loppupuolella.


Viela viimeiset keinuttelut majan viereisessa kiikussa.


Rannalta loytyi reissun varikkain otokka, joka oli tietysti pakko kuvata. Kuvassa muuten nakyy myoskin, etta rannan valkoinen 'hiekka' ei oikeasti taidakaan olla hiekkaa, vaan hienoa simpukka ja korallisilppua.


Viela yksi majasta loytynyt hieno yoperhonen. Sisasiivet olivat upean keltaiset, mutta en saanut lentokuvaa aikaiseksi.


Nakyma savimajamme ikkunasta. Uima-altaan vesi on muuten todella lamminta, iltapaivalla arvio liikkui neljankymmenen paremmalla puolen, joten hikihan siellakin tulee.

Matkamme alkaa nyt lahestya loppuaan. Kaksi yota ajattelimme uudesta savimajassamme nauttia, jonka jalkeen tavalla tai toisella suuntaamme Bangkokiin. Sielta olemme varanneet paluulennon Saksaan 26.4 illalla, josta jatkamme eteenpain kohti Tamperetta Ryan Airilla perjantaina 27. huhtikuuta.

Lammin kiitos kaikille teille matkamme vaiheita seuranneille lukijoille. On ollut ilo jakaa kokemuksia kanssanne. Kaiken kaikkiaan sivuille on tehty kolmen kuukauden aikana on yli 2500 vierailua, ja sivuja on selattu noin 5700 kertaa. Kiitos teille siita. Vierailijoita on ollut myoskin kaikilta mantereilta afrikkaa ja antarktista lukuunottamatta, mika on mukava todeta suomenkielisten sivujen ollessa kyseessa

Blogimme siis jaahdyttelee nyt hieman. Emme kuitenkaan sulje viela, joten kaykaapa vilkaisemassa kuulumisia ja kommentteja...

Aurinkoinen Phi Phi

Krabin aurinkorantoja hallitsevat alueelle tyypilliset jyrkat kallioseinamat ja pitkat hiekkarannat. Pitkat rannat olivat 'ihan kivoja', mutta kalliomuodostelmia lukuunottamatta ei jaksanut juuri sykahdyttaa enaa. Niemen karjessa sijaitseva Rayley Beach ja pari muuta laheista poukamaa muodostavat poikkeuksen ja nousevat kylla ainakin veneesta tarkasteltuna melko korkealle Thaimaan lomakohteita miettiessa. Nykyisin pakettimatkailijat ovat valloittaneet myos aiemmin edullisen Raileyn, ja kiipeilijat seka muut reppureissaajat viihtyvat paremmin Ton Sain poukamassa, joka nayttikin erittain idylliselta. Mahtavat Rayleyn kalliot ovat kiipeilijoiden ykkoskohteita Thaimaassa, eivatka suotta. Yhden yon nukuttuamme aurinkorannoilla suuntasimme kohti laheista Phi Phin saarta.


Rayleyn niemenkarjessa sijaitseva pylvas. Korkeutta on paha menna arvioimaan, mutta heitetaan nyt tuommoinen sadasta kahteensataan metrin haarukka.


Toinen hauska kalliomuodostelma matkalla Phi Phille.


Myos Phi Philla riittaa kalliomuodostelmia kuvan pylvas lienee myos yli sadan metrin. Majoituimme pylvaan alapuolella olevaan romanttiseen bambumajakylaan, josta rannalla sijaitsevasta alkeellisesta, mutta viihtyisasta majasta on ollut mukava pulahtaa aamu-uinnille erittain lampimaan Andamaanimereen.


Meri pakenee laskuvedella yllattavan voimakkaasti paljastaen ruskeita kovia koralleja seka muuta vuorovesivyohykkeen elamaa. Tutkiskelimme laskuvedella mita kaikkea vyohykkeelta loytyy.


Taustalla bambykylamme korallikavelyn aikana. Paikalliset kerailivat simpukoita syotavaksi korallien valista meidan keskittyessa kuvailuun ja ihmettelyyn.


Muutama apina ihmetteli myos maailman menoa kylan laheisessa puussa syoden sielta jonkinmoisia pahkinoita. Eivat olleet kovin ujoja otuksia. Thainaisen kavellessa ruokakassin kanssa ohitse apinat yrittivat jaolle, mutta luovuttivat saadessaan korallinpalasen peraansa.


Simpukoita korallien valissa. Ruoaksi keratyt olivat pienempia eivatka ollenkaan nain kauniin nakoisia.




Pieni meduusa liikuskeli virtausten mukana.


Omituisia karvaisia rapuja nakyi laskuveden paljastamalla pohjalla silloin talloin.


Voimakasta laskuvetta katsellessa tuli vakisinkin mieleen muutaman vuoden takainen tsunami, joka iski tannekin taydella voimallaan. Suurin aalto tuli kuvan suunnasta 8 metrin korkuisena yhtyen vastakkaisesta suunnasta tulevaan aaltoon, jolloin muodostui hetkellisesti jopa 15 metrin korkuinen myllakka. Phi Phin kyla sijaitsi kapealla kannaksella jonka yli aallot pyyhkivat siten molemmista suunnista. Aaltojen poistuttua kylasta ei ollut mitaan jaljella ja yli puolet saarella olleista ihmisista menehtyi. Myos rannat olivat muuttaneet taysin luonnettaan eika paikkaa kuulemma samaksi tunnista vielakaan.

Tuhon jaljet ovat edelleen selvasti nahtavissa, katkenneita puita ja tuhoutuneita rakennusten jaanteita seka 'tyhjia paikkoja', joissa selvasti pitaisi olla jotakin on kaikkialla. Kylaa jalleenrakennetaan kuitenkin kiivaasti uudestaan. Toisella puolen saarta oleva lomakyla alue on ei karsinyt kovinkaan pahasti korkeamman sijaintinsa ansiosta, ja se nayttaakin erittain viihtyisalta. Pienella saarella onkin selvasti erottuvia eriluontoisia alueita. Sataman oikealla puolen on edella mainittu kaunis, mutta hinnakkaampi lomakyla ja keskella taysin tuhoutunut, mutta nyt osin uudelleen rakennettu pieni kaupunki kauppoineen ja baareineen. Me majoituimme satamasta vasemman puoleiselle rannalle, joka muistuttaa trooppista paratiisisaarta bambumajoineen ja autioine hiekkarantoineen. Taallakin tosin ei tarvitse katsoa kuin jalkoihinsa, niin nakee todisteita tuhosta. Maa on taynna pienta rakennuksista peraisin olevaa esinetta hiekkarannan kuitenkin ollessa kaunista vaaleaa hiekkaa.


Auringonlasku Phi Philla.


Seuraavana paivana teimme snorklausretken laheisille saarille. Phi Phi Leylla oli mahtavan jylhien kallioiden ymparoimia poukamia. Maisemat olivat ehdottomasti hienoimpia Thaimaassa. Ikava kylla sukelluksesta ei voi sanoa samaa. Ehka olemme jo vahan pilalle hemmoteltuja, mutta koralleista tai kaloista puhuttaessa naita vesia ei voi verratakaan esim. Perhentianin, Taon tai Sempornan seudun vesiin. Nakyvyys kuitenkin oli kohtuullisen hyva, noin 12 metria. Viimeinen snorkkelointipaikka kuitenkin muodosti miellyttavan yllatyksen, paasaaren rannassa oleva shark point tarjosi useita riuttahaita, kauniita koralleja, seka monia uusia kalalajeja. Sai uutta puhtia taalla vedessa puljaamiseen. Erittain kaunis oli myoskin Phi Phi Leylla nakemamme varikas mustekalaparvi.


Maisemakuva Leylta. Snorklausreissulla tutustuimme myoskin saksalaistyttoihin, Mareikaan ja Susaniin. Tytot olivat kiertaneet maailmaa kolme kuukautta kuten mekin, ja kotiinpaluu alkoi valkkya mielissa. Oli mukava vertailla kokemuksia. seka antaa vinkkeja Koh Taosta ja Phanganista jonne tytot seuraavaksi olivat matkalla.


Saarilla olo on leppoisaa puuhaa, mikali niin haluaa. Iltaa on mukava istua tahtia katsellen, lempean tuulen pyyhkiessa kasvoja.

Rotuerottelua Tarutaolla

Maailmalla liikkuessa positiivinen ajattelu auttaa pitkalle, ja joskus se on valttamatonta. Vaikka rasismi on aasiassa kohtuullisen yleista, se ei aina ole nakyvasti esilla. Tarutaolta lahtiessamme Thaimaa naytti toiset kasvonsa turhankin selvasti.

Normaalia Thaimaassa seka myoskin Malesiassa on, etta hinnat ovat eri suuruiset paikalliselle vaestolle kuin valkoihoiselle. Sinansa siina, etta turisti maksaa tinkimatta jopa yli kymmenkertaisen summan kuin paikallinen jostain palvelusta, ei ole mitaan vikaa. Menee lahinna typeryyden piikkiin. Raja kaksoishinnoittelussa menee siina, etta joskus paikallisen pyytamanakaan palvelua ei saa normaalihintaan, mikali palveluntarjoaja nakee kenelle tuote menee.

Normaalia myoskin seudulle on, etta esim. taksikyydin maksavat farangit, jonka jalkeen kyydilla tulee joukko thaita ilmaiseksi tai paljon halvemmalla. Tama vaikuttaisi olevan ehka enemman Thaimaan kuin Malesian ongelma. Royhkeykella paasee joskus pidemmalle, eli ainakin Malesiassa koko auton maksaneen ei tarvitse muita kyytiin paastaa. Tosin jos vastaan ei pane, on auto akkia taynna.

Suoranainen rotuerottelu sen sijaan on harvinaisempaa, mutta sitakin paasimme Tarutaolla todistamaan. Laivat olivat normaaliin tapaan myohassa reilusti, seka ylibookattuja. Liika ihmisten maara johtuu siita, etta lahtosatamassa lippuja myyvat eivat pelaa samaan pussiin saarten kanssa, vaan myyvat veneen tayteen jo mantereella mikali mahdollista. Tarutaolle tuleva Koh Lipelle kulkeva vene on siten usein jo aariaan myoten taynna, eivatka lipun ostaneet paase jatkamaan matkaa. No tamahan on vain organisointiongelma eika siten vaatisi kovin paljon osaamista selvittaa moinen.


Suurempi periaatteellinen ongelma ilmenee, kun tayteen laivaan valitaan ihmisia jotka kyytiin paasevat. Tarutaolta Koh Lipelle lahtevaan pikaveneeseen oli menossa 9 valkoihoista ja noin samanverran thaiporukkaa. Huomatessaan veneen olevan taynna, sataman henkilokunta jatti saannonmukaisesti noteeraamatta valkoihoisten turistien kyselyt laivan kohteesta tai mistaan siihen liittyvasta. Itseasiassa muista kuin aasialaisista tuli henkilokunnalle yhtakkia 'ilmaa', johon ei reagoitu millaan tavalla. Reagointia tapahtui vasta, kun ihmiset alkoivat nousta veneeseen. Talloin valkoisille osoitettiin selvasti, etta te ette voi nousta laivaan. Saman aikaisesti thaille naytettiin tieta, etta olkaapa hyvat. Lopputulos oli, etta 9 vihaista eurooppalaista jai lippuineen laiturille odottelemaan seuraavaa venetta, jonka tulosta ei ollut mitaan takuita.

Haastattelin asiasta Englantilaista luonnonpuistossa tyoskentelevaa naista, joka vahvisti, ettei tama ollut yksittaistapaus. Esimerkkina han sanoi, etta silloin talloin kaupassa yrittaessaan osoittaa ja sanoa ostavansa lihatiskilta ruokaa myyja katsoo hanen olkapaansa ylitse seuraavaan thaihin, jolta kysyy: mita saisi olla? Nainen puhui myos thaita, joten kyse ei ollut kieliongelmasta.

Laiturilla tapasimme aiemmin nakemamme hollantilaissisarukset, jotka olivat tulossa Koh Lipelta takaisin kohti Bakhbaraa, ja juttelimme asiasta heidan kanssaan. Vene pysahtyi Tarutaolla moottorin korjauksen ajaksi, joten ihmiset nousivat maihin. Tilanne oli ollut sama myos Lipella, eika hollantilaisia meinattu millaan paastaa laivaan. Shinobi, joka oli tyoskennellyt Thaimaassa aiemmin vuoden, oli kuitenkin useaan kertaan ja jo aantaan korottaen vaatinut paasta veneeseen, jolloin henkilokunta oli antanut periksi. Paatimme jattaa Koh Lipen omaan arvoonsa, ja lahtea veneella takaisin mantereelle. Saimme onneksi lipun vaihdettua, ja oikean summan rahaakin takaisin.

Jottei edellinen naytelma toistuisi, emme kysyneet keneltakaan mitaan, vaan kavelimme sanaakaan sanomatta veneeseen rinkkoinemme ennen kuin yksikaan thai reagoi asiaan. Paasimme myoskin lahtemaan kohtuu pian veneen moottorin korjauksen valmistuttua. Hollantilaisten vuokraaman jeepin peralla suuntasimme kohti Trangia, jossa tata juttua kirjoittelen. Hollantilaiset jatkoivat matkaa Surathaniin, mutta meille kaupunki oli jo turhankin tuttu, joten paatimme viela poiketa Krapin suuntaan.

En tieda onko kyseessa vain Satunin alueen ongelma, vaiko laajempi, mutta kovin hyvaa mainostahan tama ei Thaimaalle ole. Jutustin asiasta myoskin satamassa thaimaalaista turistivirkailijaa, joka kovasti pahoitteli tapahtunutta. Jotenkin tuntui, etta Thaimaan lounaisnurkkauksessa ei muutenkaan kovin paljon ollut sita 'hymyjen maan' tunnelmaa, mita aiemmin olimme esim Hat Yaissa tai Surathanissa kokeneet. Ehkapa thaimaalaiset haluavatkin pitaa turistit poissa viimeisilta 'omilta' lomanviettopaikoiltaan, talla taktiikalla se voi hyvinkin onnistua.

Jotta nyt pitaa vain yrittaa loytaa se positiivinen nakokulma tahankin asiaan :)

Ilta Tarutaolla

Hat Yaista otimme Songkran juhlan jalkeen minibussi-pikaveneyhdistelman Satunin laheisen Bakhbara Pierin kautta Tarutaolle. Kohteena oli seuraavaksi paivaksi Koh Lipe, jossa majoitustilat nyt olivat melko vahissa vuoden vaihtumisen vuoksi. Koh Tarutao on kaunis parinkymmenen kilometrin pituinen lahes luonnontilaisena sailytetty saari, jolla toiminta monista muista alueen saarista poiketen aiotaan pitaa pienena myos jatkossa. Majoituimme syrjaiselle rannalle koskemattoman tuntuisen viidakon keskelle, jossa oli vain nelja bambumajaa ja pieni ravintola. Hiekkarannalla vilisti monenlaisia ja kokoisia rapuja kaydessamme uimassa.


Ensimmaisena rannalle mennessamme silmaan pisti hiekan outo rakenne. Erittain hienosta hiekasta oli muodostunut helposti hajoavia saannollisen kokoisia muutaman millimetrin lapimittaisia palloja. Rantaa myoskin taplittivat hauskasti pienet rapujen pesakolot.


Tullessamme alueelle kaikkialla oli apinoita, joiden varalta kaikki irtain tavara kannatti laittaa hyvin talteen. Napparat otukset paasevat myoskin bungaloviin sisalle, joten ruokatarpeita ei juuri kannata sailytella.


Useamman metrin pituinen Reticulated Python lepaili majan lahella joenpaalla olevassa puussa. Seuraavana aamuna katselimme sen etenemista puussa.


Auringonlasku oli jalleen hienoa katseltavaa aterian jalkeen. Sain vangittua kuvaan ilmakehan haloilmion, eli hetken aikaa nakyi kaksi aurinkoa samanaikaisesti.


Hetkea myohemmin varit paranivat entisestaan, nyt pilven takana tutumpi naky, yksi aurinko kerrallaan.


Majassa oli valot kahdeksasta puoleenyohon, joten perhosia tuli jalleen kuvailtua. Seuraavassa illan satoa.






Suurehkoja varikkaita liskoja oli muutama majan katossa vahentamassa hyonteisparvea. Mukavaa vaihtelua pieniin harmaisiin liskoihin, joita joka paikassa taallapain liikkuu.

Tasta otokasta ei oikein ottanut selvaa, mika se oli. Ilmeisesti jonkinlainen yoperhonen kuitenkin. Oli hiljaa paikallaan koko illan.

Yksi illan kauneimmista otoksista.