Aurinkoinen Phi Phi

Krabin aurinkorantoja hallitsevat alueelle tyypilliset jyrkat kallioseinamat ja pitkat hiekkarannat. Pitkat rannat olivat 'ihan kivoja', mutta kalliomuodostelmia lukuunottamatta ei jaksanut juuri sykahdyttaa enaa. Niemen karjessa sijaitseva Rayley Beach ja pari muuta laheista poukamaa muodostavat poikkeuksen ja nousevat kylla ainakin veneesta tarkasteltuna melko korkealle Thaimaan lomakohteita miettiessa. Nykyisin pakettimatkailijat ovat valloittaneet myos aiemmin edullisen Raileyn, ja kiipeilijat seka muut reppureissaajat viihtyvat paremmin Ton Sain poukamassa, joka nayttikin erittain idylliselta. Mahtavat Rayleyn kalliot ovat kiipeilijoiden ykkoskohteita Thaimaassa, eivatka suotta. Yhden yon nukuttuamme aurinkorannoilla suuntasimme kohti laheista Phi Phin saarta.


Rayleyn niemenkarjessa sijaitseva pylvas. Korkeutta on paha menna arvioimaan, mutta heitetaan nyt tuommoinen sadasta kahteensataan metrin haarukka.


Toinen hauska kalliomuodostelma matkalla Phi Phille.


Myos Phi Philla riittaa kalliomuodostelmia kuvan pylvas lienee myos yli sadan metrin. Majoituimme pylvaan alapuolella olevaan romanttiseen bambumajakylaan, josta rannalla sijaitsevasta alkeellisesta, mutta viihtyisasta majasta on ollut mukava pulahtaa aamu-uinnille erittain lampimaan Andamaanimereen.


Meri pakenee laskuvedella yllattavan voimakkaasti paljastaen ruskeita kovia koralleja seka muuta vuorovesivyohykkeen elamaa. Tutkiskelimme laskuvedella mita kaikkea vyohykkeelta loytyy.


Taustalla bambykylamme korallikavelyn aikana. Paikalliset kerailivat simpukoita syotavaksi korallien valista meidan keskittyessa kuvailuun ja ihmettelyyn.


Muutama apina ihmetteli myos maailman menoa kylan laheisessa puussa syoden sielta jonkinmoisia pahkinoita. Eivat olleet kovin ujoja otuksia. Thainaisen kavellessa ruokakassin kanssa ohitse apinat yrittivat jaolle, mutta luovuttivat saadessaan korallinpalasen peraansa.


Simpukoita korallien valissa. Ruoaksi keratyt olivat pienempia eivatka ollenkaan nain kauniin nakoisia.




Pieni meduusa liikuskeli virtausten mukana.


Omituisia karvaisia rapuja nakyi laskuveden paljastamalla pohjalla silloin talloin.


Voimakasta laskuvetta katsellessa tuli vakisinkin mieleen muutaman vuoden takainen tsunami, joka iski tannekin taydella voimallaan. Suurin aalto tuli kuvan suunnasta 8 metrin korkuisena yhtyen vastakkaisesta suunnasta tulevaan aaltoon, jolloin muodostui hetkellisesti jopa 15 metrin korkuinen myllakka. Phi Phin kyla sijaitsi kapealla kannaksella jonka yli aallot pyyhkivat siten molemmista suunnista. Aaltojen poistuttua kylasta ei ollut mitaan jaljella ja yli puolet saarella olleista ihmisista menehtyi. Myos rannat olivat muuttaneet taysin luonnettaan eika paikkaa kuulemma samaksi tunnista vielakaan.

Tuhon jaljet ovat edelleen selvasti nahtavissa, katkenneita puita ja tuhoutuneita rakennusten jaanteita seka 'tyhjia paikkoja', joissa selvasti pitaisi olla jotakin on kaikkialla. Kylaa jalleenrakennetaan kuitenkin kiivaasti uudestaan. Toisella puolen saarta oleva lomakyla alue on ei karsinyt kovinkaan pahasti korkeamman sijaintinsa ansiosta, ja se nayttaakin erittain viihtyisalta. Pienella saarella onkin selvasti erottuvia eriluontoisia alueita. Sataman oikealla puolen on edella mainittu kaunis, mutta hinnakkaampi lomakyla ja keskella taysin tuhoutunut, mutta nyt osin uudelleen rakennettu pieni kaupunki kauppoineen ja baareineen. Me majoituimme satamasta vasemman puoleiselle rannalle, joka muistuttaa trooppista paratiisisaarta bambumajoineen ja autioine hiekkarantoineen. Taallakin tosin ei tarvitse katsoa kuin jalkoihinsa, niin nakee todisteita tuhosta. Maa on taynna pienta rakennuksista peraisin olevaa esinetta hiekkarannan kuitenkin ollessa kaunista vaaleaa hiekkaa.


Auringonlasku Phi Philla.


Seuraavana paivana teimme snorklausretken laheisille saarille. Phi Phi Leylla oli mahtavan jylhien kallioiden ymparoimia poukamia. Maisemat olivat ehdottomasti hienoimpia Thaimaassa. Ikava kylla sukelluksesta ei voi sanoa samaa. Ehka olemme jo vahan pilalle hemmoteltuja, mutta koralleista tai kaloista puhuttaessa naita vesia ei voi verratakaan esim. Perhentianin, Taon tai Sempornan seudun vesiin. Nakyvyys kuitenkin oli kohtuullisen hyva, noin 12 metria. Viimeinen snorkkelointipaikka kuitenkin muodosti miellyttavan yllatyksen, paasaaren rannassa oleva shark point tarjosi useita riuttahaita, kauniita koralleja, seka monia uusia kalalajeja. Sai uutta puhtia taalla vedessa puljaamiseen. Erittain kaunis oli myoskin Phi Phi Leylla nakemamme varikas mustekalaparvi.


Maisemakuva Leylta. Snorklausreissulla tutustuimme myoskin saksalaistyttoihin, Mareikaan ja Susaniin. Tytot olivat kiertaneet maailmaa kolme kuukautta kuten mekin, ja kotiinpaluu alkoi valkkya mielissa. Oli mukava vertailla kokemuksia. seka antaa vinkkeja Koh Taosta ja Phanganista jonne tytot seuraavaksi olivat matkalla.


Saarilla olo on leppoisaa puuhaa, mikali niin haluaa. Iltaa on mukava istua tahtia katsellen, lempean tuulen pyyhkiessa kasvoja.

Rotuerottelua Tarutaolla

Maailmalla liikkuessa positiivinen ajattelu auttaa pitkalle, ja joskus se on valttamatonta. Vaikka rasismi on aasiassa kohtuullisen yleista, se ei aina ole nakyvasti esilla. Tarutaolta lahtiessamme Thaimaa naytti toiset kasvonsa turhankin selvasti.

Normaalia Thaimaassa seka myoskin Malesiassa on, etta hinnat ovat eri suuruiset paikalliselle vaestolle kuin valkoihoiselle. Sinansa siina, etta turisti maksaa tinkimatta jopa yli kymmenkertaisen summan kuin paikallinen jostain palvelusta, ei ole mitaan vikaa. Menee lahinna typeryyden piikkiin. Raja kaksoishinnoittelussa menee siina, etta joskus paikallisen pyytamanakaan palvelua ei saa normaalihintaan, mikali palveluntarjoaja nakee kenelle tuote menee.

Normaalia myoskin seudulle on, etta esim. taksikyydin maksavat farangit, jonka jalkeen kyydilla tulee joukko thaita ilmaiseksi tai paljon halvemmalla. Tama vaikuttaisi olevan ehka enemman Thaimaan kuin Malesian ongelma. Royhkeykella paasee joskus pidemmalle, eli ainakin Malesiassa koko auton maksaneen ei tarvitse muita kyytiin paastaa. Tosin jos vastaan ei pane, on auto akkia taynna.

Suoranainen rotuerottelu sen sijaan on harvinaisempaa, mutta sitakin paasimme Tarutaolla todistamaan. Laivat olivat normaaliin tapaan myohassa reilusti, seka ylibookattuja. Liika ihmisten maara johtuu siita, etta lahtosatamassa lippuja myyvat eivat pelaa samaan pussiin saarten kanssa, vaan myyvat veneen tayteen jo mantereella mikali mahdollista. Tarutaolle tuleva Koh Lipelle kulkeva vene on siten usein jo aariaan myoten taynna, eivatka lipun ostaneet paase jatkamaan matkaa. No tamahan on vain organisointiongelma eika siten vaatisi kovin paljon osaamista selvittaa moinen.


Suurempi periaatteellinen ongelma ilmenee, kun tayteen laivaan valitaan ihmisia jotka kyytiin paasevat. Tarutaolta Koh Lipelle lahtevaan pikaveneeseen oli menossa 9 valkoihoista ja noin samanverran thaiporukkaa. Huomatessaan veneen olevan taynna, sataman henkilokunta jatti saannonmukaisesti noteeraamatta valkoihoisten turistien kyselyt laivan kohteesta tai mistaan siihen liittyvasta. Itseasiassa muista kuin aasialaisista tuli henkilokunnalle yhtakkia 'ilmaa', johon ei reagoitu millaan tavalla. Reagointia tapahtui vasta, kun ihmiset alkoivat nousta veneeseen. Talloin valkoisille osoitettiin selvasti, etta te ette voi nousta laivaan. Saman aikaisesti thaille naytettiin tieta, etta olkaapa hyvat. Lopputulos oli, etta 9 vihaista eurooppalaista jai lippuineen laiturille odottelemaan seuraavaa venetta, jonka tulosta ei ollut mitaan takuita.

Haastattelin asiasta Englantilaista luonnonpuistossa tyoskentelevaa naista, joka vahvisti, ettei tama ollut yksittaistapaus. Esimerkkina han sanoi, etta silloin talloin kaupassa yrittaessaan osoittaa ja sanoa ostavansa lihatiskilta ruokaa myyja katsoo hanen olkapaansa ylitse seuraavaan thaihin, jolta kysyy: mita saisi olla? Nainen puhui myos thaita, joten kyse ei ollut kieliongelmasta.

Laiturilla tapasimme aiemmin nakemamme hollantilaissisarukset, jotka olivat tulossa Koh Lipelta takaisin kohti Bakhbaraa, ja juttelimme asiasta heidan kanssaan. Vene pysahtyi Tarutaolla moottorin korjauksen ajaksi, joten ihmiset nousivat maihin. Tilanne oli ollut sama myos Lipella, eika hollantilaisia meinattu millaan paastaa laivaan. Shinobi, joka oli tyoskennellyt Thaimaassa aiemmin vuoden, oli kuitenkin useaan kertaan ja jo aantaan korottaen vaatinut paasta veneeseen, jolloin henkilokunta oli antanut periksi. Paatimme jattaa Koh Lipen omaan arvoonsa, ja lahtea veneella takaisin mantereelle. Saimme onneksi lipun vaihdettua, ja oikean summan rahaakin takaisin.

Jottei edellinen naytelma toistuisi, emme kysyneet keneltakaan mitaan, vaan kavelimme sanaakaan sanomatta veneeseen rinkkoinemme ennen kuin yksikaan thai reagoi asiaan. Paasimme myoskin lahtemaan kohtuu pian veneen moottorin korjauksen valmistuttua. Hollantilaisten vuokraaman jeepin peralla suuntasimme kohti Trangia, jossa tata juttua kirjoittelen. Hollantilaiset jatkoivat matkaa Surathaniin, mutta meille kaupunki oli jo turhankin tuttu, joten paatimme viela poiketa Krapin suuntaan.

En tieda onko kyseessa vain Satunin alueen ongelma, vaiko laajempi, mutta kovin hyvaa mainostahan tama ei Thaimaalle ole. Jutustin asiasta myoskin satamassa thaimaalaista turistivirkailijaa, joka kovasti pahoitteli tapahtunutta. Jotenkin tuntui, etta Thaimaan lounaisnurkkauksessa ei muutenkaan kovin paljon ollut sita 'hymyjen maan' tunnelmaa, mita aiemmin olimme esim Hat Yaissa tai Surathanissa kokeneet. Ehkapa thaimaalaiset haluavatkin pitaa turistit poissa viimeisilta 'omilta' lomanviettopaikoiltaan, talla taktiikalla se voi hyvinkin onnistua.

Jotta nyt pitaa vain yrittaa loytaa se positiivinen nakokulma tahankin asiaan :)

Ilta Tarutaolla

Hat Yaista otimme Songkran juhlan jalkeen minibussi-pikaveneyhdistelman Satunin laheisen Bakhbara Pierin kautta Tarutaolle. Kohteena oli seuraavaksi paivaksi Koh Lipe, jossa majoitustilat nyt olivat melko vahissa vuoden vaihtumisen vuoksi. Koh Tarutao on kaunis parinkymmenen kilometrin pituinen lahes luonnontilaisena sailytetty saari, jolla toiminta monista muista alueen saarista poiketen aiotaan pitaa pienena myos jatkossa. Majoituimme syrjaiselle rannalle koskemattoman tuntuisen viidakon keskelle, jossa oli vain nelja bambumajaa ja pieni ravintola. Hiekkarannalla vilisti monenlaisia ja kokoisia rapuja kaydessamme uimassa.


Ensimmaisena rannalle mennessamme silmaan pisti hiekan outo rakenne. Erittain hienosta hiekasta oli muodostunut helposti hajoavia saannollisen kokoisia muutaman millimetrin lapimittaisia palloja. Rantaa myoskin taplittivat hauskasti pienet rapujen pesakolot.


Tullessamme alueelle kaikkialla oli apinoita, joiden varalta kaikki irtain tavara kannatti laittaa hyvin talteen. Napparat otukset paasevat myoskin bungaloviin sisalle, joten ruokatarpeita ei juuri kannata sailytella.


Useamman metrin pituinen Reticulated Python lepaili majan lahella joenpaalla olevassa puussa. Seuraavana aamuna katselimme sen etenemista puussa.


Auringonlasku oli jalleen hienoa katseltavaa aterian jalkeen. Sain vangittua kuvaan ilmakehan haloilmion, eli hetken aikaa nakyi kaksi aurinkoa samanaikaisesti.


Hetkea myohemmin varit paranivat entisestaan, nyt pilven takana tutumpi naky, yksi aurinko kerrallaan.


Majassa oli valot kahdeksasta puoleenyohon, joten perhosia tuli jalleen kuvailtua. Seuraavassa illan satoa.






Suurehkoja varikkaita liskoja oli muutama majan katossa vahentamassa hyonteisparvea. Mukavaa vaihtelua pieniin harmaisiin liskoihin, joita joka paikassa taallapain liikkuu.

Tasta otokasta ei oikein ottanut selvaa, mika se oli. Ilmeisesti jonkinlainen yoperhonen kuitenkin. Oli hiljaa paikallaan koko illan.

Yksi illan kauneimmista otoksista.

Songkran juhlat Hat Yaissa

Vietimme Hat Yaissa vuoden vaihtumista jo toisen kerran tana vuonna, ja kaikkiaan siis kolmannen kerran kun oma vuoden vaihtumisemme lasketaan mukaan. Aiemmin Hat Yaissa juhlimme helmikuun 18 paiva kiinalaisen kalenterivuoden vaihtumista koiran vuodesta sian vuoteen 4704. Tapahtuma oli hillitty ja erittain lamminhenkinen mutta silti hauska.


Thaiden vuoden vaihtuminen on taysin eriluontoinen tapahtuma. Hat Yaissa kadut olivat taynna lapimarkia ihmisia vesitykkien ja puuteripurkkien kanssa valmiina iloisesti kastelemaan tai sotkemaan puuterilla kenet tahansa vastaantulijan. Kuulostaa erittain hauskalta, miljoona ihmista kaduilla juhlimassa uutta vuotta.


Tiukka ilme, ja valmiina vesisotaan. Ei voi ottaa kovin vakavasti.


Lapimaraksi kasteltu farangi.

Hauskaahan homma olikin hetken aikaa ja varsinkin sivukaduilla, joissa lasten kanssa oli mukava temuta. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin ottaa paahan, kun ainoana lansimaalaisena ei muutamaa metria paassyt etenemaan ilman kylmaa mahdollisesti jaita sisaltavaa vesisuihkua tai puuterijauheen lisaysta kasvoille tai vaatteisiin. Siina vaiheessa kun Marika katosi vakijoukkoon, joka ampui iloisesti ainoaa lansimaalaista joka puolelta nauraen ja kasista kiinni pitaen alkoi huumorin taju loppua. Yrittipa joku vitsiniekka nostaa hanet jaavetta sisaltavaan sankoonkin porukan vain nauraessa. Eli rajansa hauskanpidollakin. Mitaan asioita ei Songkranin aikaan kannata yrittaa hoitaa, ja juhliminen kestaa kaupungeissa joillakin useita paivia alkoholin antaessa voimia.

Onneksi olimme kuitenkin Hat Yaissa emmeka Bankokissa, jossa puhtaan kraanaveden sijasta kaytettiin haisevaa jokivetta ihmisten kasteluun (viemarit laskevat monesti suoraan jokeen). Mikali 'siina ittessaan' kylpeminen on jonkun mielesta hauskaa, kannattaa menna Bangkokiin seuraavana Songkranina 13.4.2008. Ystavallisia ja iloisia ihmiset kylla ovat juhlan aikaan, pyysivat tanssimaan, ja tarjosivat oluttakin. Jarki vain on jaanyt matkasta pahemman kerran.

Vuoden 2003 virallinen tilasto Bangkok Postin mukaan oli 594 vainajaa ja 39725 liikenteessä loukkaantunutta. Käynnissä oli tuolloin jonkinlainen "turvallisesti liikenteessä" kampanja, jonka tavoitteeksi oli asetettu "vain" 480 liikenteen uhria songkranin aikana. Todellinen luku lienee moninverroin suurempi. (Lainaus Pallontallaajista).

Alunperin juhla on alkanut siita etta munkkeja, buddhapatsaita ja vanhempia ihmisia on kasteltu pyhalla vedella toivottaen hyvaa onnea uudelle vuodelle. Jossain vaiheessa mopo kuitenkin lahti lapasesta.

Fadhilin luona

Kuala Lumpurista otimme aamubussin kohti Butterworthia Pohjois-Malesiassa. Butterworthista kyselimme pari kuukautta aiemmin tapaamamme Fadhilin kuulumisia, koskapa oli tullut luvattua jotta siellakin poikkeamme ennen Malesiasta lahtoa. Fadhilille sopi hyvin kaynti Pengkalan Hulussa, joten otimme aterian jalkeen bussin kohti Balingia, josta Fadhil meidat lupasi hakea. Majoituimme Fadhilin kotiin, jossa 7 kukkoa pitivat meita taas aamuyosta hyvin hereilla.


Marika innostui piirtamaan vesivareilla Intanin, Fadhilin nuorimman lapsen kanssa parina iltana.


Fadhililla on kaikkiaan nelja lasta, joista nuorimmat Intan ja Muhammad lahtivat kanssamme Vihreille kukkuloille (Bukit Hijau, jos oikein Malesiaksi sain kaannettya). Todella hieno puistomainen alue, jonka sydamesta loytyi upea vesiputous. Putouksen alla oli pakko kayda uimassa lasten kanssa. Yritin jonkin matkaa kiivetakin putousta, mutta kivet olivat vaarallisen niljakkaita.


Fadhil lahti opastamaan ryhmaa aiemmin kaymaamme luolaan, jonne paasimme siivella mukaan uudestaan. Talla kertaa lahdimme pidempaa haaraa etenemaan. Scorpionit, hamahakit ynna muut viime kerrasta tutut otukset olivat seuranamme nytkin, ja muutenkin luolan kostea ilmapiiri on vallan houkutteleva.


Paikoitellen piti ryomia vedessa toistakymmenta metria matalien paikkojen ohi. Tasta seuraava paikka oli kuitenkin niin matala, etta Fadhil paatti jattaa menematta talla kertaa. Syyna olivat sateet, jotka alkoivat nostaa luolan veden pintaa ja virtausta. Osa naista onkaloista tayttyy ajoittain kokonaan, mista kertoivat myos roskat usean metrin korkeudella luolassa. Virtaus kavikin melko kovaksi ennen kuin luolasta pois paasimme. Vesi naytti meille myos uusia onkaloita luolan katossa paikoitellen, kun vesiputouksia syntyi sinne tanne luolassa.


Pengkalan Hulu sijaitsee Thaimaan rajan lahella, joten rajaa vedettaessa Malesian puolelle on jaanyt pieni thai yhteiso. Thait viettivat 11. 4 - 13.4 Songkran-juhlaa eli budhalaista vuoden vaihtumista. 11.4 iltana kavimme rajalla olevassa kylassa katsomassa juhlimista. Paikalle oli kutsuttu pateva tanssi ja lauluryhma Songkhlasta, Thaimaan puolelta. Ainoina lansimaalaisina saimme positiivista huomiota, ja pian istuimmekin jo kylan paamiehen kanssa samassa poydassa kahvia juomassa. Vaikka kuinka sanoimme, etta juomme vain kahvit, koska Fadhilin kanssa olimme sopineet menevamme viela syomaan, eteemme tuotiin annos 'Valboa', eli villisikaa. Eipa siina auttanut kuin syoda sika pois, ja myonnettava oli, etta erinomaisen hyvaahan tuo oli.


Sika oli niin raskasta ruokaa, etta Marika paatti kaantya Islamin uskoon, ne kun eivat sikaa syo ja koraanikin oli jo Kuala Lumpurista ostettu.


Ei vaan, huivi ja pitkat hihat kuitenkin olivat pakolliset sisalla moskeijassa vierailtaessa.


Moskeijan nimi oli Masjid Ubudiah ja se sijaitsi Perakin paakaupungissa Kuala Kangsarissa. Naimme myoskin sulttaanin palatsin, joka oli arvoisensa paikka. Tata moskeijaa vaittavat Aasian kauneimmaksi. Upeahan se on, mutta mielestamme Kota Kinabalun moskeija vesipihoineen on kylla kauniinpi. Lienee makuasia.


Lahtiessamme kohti Thaimaata koko Fadhilin perhe tuli hyvastelemaan Balingin asemalle.

Otimme bussin Butterworthiin, jossa paljastui, etta Hat Yaihin menee vain yksi bussi aamulla yhdeksalta. kun viela ykkosmyrsky iski paalle, paatimme ottaa taksin Hat Yaihin asti 160 RM hinnalla, eli karkeasti 35 euroa, koska muita lahtijoita ei nakynyt. Mukavahan tuo oli privaattikyydilla maasta lahtea, on myonnettava.