Kölnin kautta kotia
Bangkokista lento Dusseldorfiin lahti ajallaan, ja muutenkin kaikki sujui mallikkaasti. 11,5 tuntinen paivalento oli kuitenkin vikatikki, silla aika alkoi kayda jo todella pitkaksi koneessa naytettyjen elokuvienkin ollessa vahemman kiinnostavia. Aiemmin Bangkokiin päin lennettäessä yölento meni mukavasti, kun pystyi nukkumaan muutaman tunnin.
Dysseldorfin kentalta paasee metrolla kätevasti kaupunkiin alle puolessa tunnissa, ja sielta jatkoyhteys Kölniin jarjestyi myos helposti. Kölnista loytyi aseman lahelta mukava ja edullinen hostelli, jonne majoituimme. Pitkän päivän jälkeen emme kaupunkiin paljoa jaksaneet tutustua, mutta poikkesimme kuitenkin syömässä ja aseman vieressa kohoavaa Kölnin tuomiokirkkoahan oli pakko kayda ihastelemassa lähempääkin. Upea on.
Aasian jälkeen tunnelma keväisessa Saksassa oli jo kuin kotimaahan olisi tullut, erot Suomeen tuntuivat olemattomilta. 27.4. aamulla herasimme muutaman tunnin unien jalkeen virkeina aamupalalle tuntia ennen kellon soittoa, kiitos kuuden tunnin aikaeron. Bohrin bussilla paasimme parissa tunnissa Hahniin, josta lento Suomeen järjestyi. Saksan vehrean kevaiset, idyllisen oloisten kylien täplittämät maisemat keltaisine rypsipeltoineen ja vihreine metsineen sykahdyttivat kolmen aasian kuukauden jalkeen enemman kuin useimmat viime aikoina nähdyt aasian ihmeet. Pohjoisen kevät ja luonnon herääminen talven jäljiltä on uskomattoman hieno kokemus hakien vertaistaan maailmalla.
Eroavuus Suomeen löytyi kuitenkin laskeutuessamme Tampereelle tuulisessa ja kylmässä vappusäässä 27.4. 16:45. Saksassa saimme jo hetken nauttia lämpimästä keväästä, mutta täällä luonto vasta heräilee talviunestansa. No, pääsemmepä seuraamaan koko näytelmän alusta loppuun. Kolmisen kuukautta aiemmin olimme lähteneet kotoa Pirkkalan kentälle, josta matka kohti Aasiaa alkoi. Nyt, isän hakiessa meidät samalta kentältä, ilman kylmyys suli halaukseen ja lämpimään jälleennäkemiseen. Yksi ympyrä oli jälleen kerran täyttynyt ja odotimme innolla perheidemme sekä ystävien tapaamisia.
