Rotuerottelua Tarutaolla

Maailmalla liikkuessa positiivinen ajattelu auttaa pitkalle, ja joskus se on valttamatonta. Vaikka rasismi on aasiassa kohtuullisen yleista, se ei aina ole nakyvasti esilla. Tarutaolta lahtiessamme Thaimaa naytti toiset kasvonsa turhankin selvasti.

Normaalia Thaimaassa seka myoskin Malesiassa on, etta hinnat ovat eri suuruiset paikalliselle vaestolle kuin valkoihoiselle. Sinansa siina, etta turisti maksaa tinkimatta jopa yli kymmenkertaisen summan kuin paikallinen jostain palvelusta, ei ole mitaan vikaa. Menee lahinna typeryyden piikkiin. Raja kaksoishinnoittelussa menee siina, etta joskus paikallisen pyytamanakaan palvelua ei saa normaalihintaan, mikali palveluntarjoaja nakee kenelle tuote menee.

Normaalia myoskin seudulle on, etta esim. taksikyydin maksavat farangit, jonka jalkeen kyydilla tulee joukko thaita ilmaiseksi tai paljon halvemmalla. Tama vaikuttaisi olevan ehka enemman Thaimaan kuin Malesian ongelma. Royhkeykella paasee joskus pidemmalle, eli ainakin Malesiassa koko auton maksaneen ei tarvitse muita kyytiin paastaa. Tosin jos vastaan ei pane, on auto akkia taynna.

Suoranainen rotuerottelu sen sijaan on harvinaisempaa, mutta sitakin paasimme Tarutaolla todistamaan. Laivat olivat normaaliin tapaan myohassa reilusti, seka ylibookattuja. Liika ihmisten maara johtuu siita, etta lahtosatamassa lippuja myyvat eivat pelaa samaan pussiin saarten kanssa, vaan myyvat veneen tayteen jo mantereella mikali mahdollista. Tarutaolle tuleva Koh Lipelle kulkeva vene on siten usein jo aariaan myoten taynna, eivatka lipun ostaneet paase jatkamaan matkaa. No tamahan on vain organisointiongelma eika siten vaatisi kovin paljon osaamista selvittaa moinen.


Suurempi periaatteellinen ongelma ilmenee, kun tayteen laivaan valitaan ihmisia jotka kyytiin paasevat. Tarutaolta Koh Lipelle lahtevaan pikaveneeseen oli menossa 9 valkoihoista ja noin samanverran thaiporukkaa. Huomatessaan veneen olevan taynna, sataman henkilokunta jatti saannonmukaisesti noteeraamatta valkoihoisten turistien kyselyt laivan kohteesta tai mistaan siihen liittyvasta. Itseasiassa muista kuin aasialaisista tuli henkilokunnalle yhtakkia 'ilmaa', johon ei reagoitu millaan tavalla. Reagointia tapahtui vasta, kun ihmiset alkoivat nousta veneeseen. Talloin valkoisille osoitettiin selvasti, etta te ette voi nousta laivaan. Saman aikaisesti thaille naytettiin tieta, etta olkaapa hyvat. Lopputulos oli, etta 9 vihaista eurooppalaista jai lippuineen laiturille odottelemaan seuraavaa venetta, jonka tulosta ei ollut mitaan takuita.

Haastattelin asiasta Englantilaista luonnonpuistossa tyoskentelevaa naista, joka vahvisti, ettei tama ollut yksittaistapaus. Esimerkkina han sanoi, etta silloin talloin kaupassa yrittaessaan osoittaa ja sanoa ostavansa lihatiskilta ruokaa myyja katsoo hanen olkapaansa ylitse seuraavaan thaihin, jolta kysyy: mita saisi olla? Nainen puhui myos thaita, joten kyse ei ollut kieliongelmasta.

Laiturilla tapasimme aiemmin nakemamme hollantilaissisarukset, jotka olivat tulossa Koh Lipelta takaisin kohti Bakhbaraa, ja juttelimme asiasta heidan kanssaan. Vene pysahtyi Tarutaolla moottorin korjauksen ajaksi, joten ihmiset nousivat maihin. Tilanne oli ollut sama myos Lipella, eika hollantilaisia meinattu millaan paastaa laivaan. Shinobi, joka oli tyoskennellyt Thaimaassa aiemmin vuoden, oli kuitenkin useaan kertaan ja jo aantaan korottaen vaatinut paasta veneeseen, jolloin henkilokunta oli antanut periksi. Paatimme jattaa Koh Lipen omaan arvoonsa, ja lahtea veneella takaisin mantereelle. Saimme onneksi lipun vaihdettua, ja oikean summan rahaakin takaisin.

Jottei edellinen naytelma toistuisi, emme kysyneet keneltakaan mitaan, vaan kavelimme sanaakaan sanomatta veneeseen rinkkoinemme ennen kuin yksikaan thai reagoi asiaan. Paasimme myoskin lahtemaan kohtuu pian veneen moottorin korjauksen valmistuttua. Hollantilaisten vuokraaman jeepin peralla suuntasimme kohti Trangia, jossa tata juttua kirjoittelen. Hollantilaiset jatkoivat matkaa Surathaniin, mutta meille kaupunki oli jo turhankin tuttu, joten paatimme viela poiketa Krapin suuntaan.

En tieda onko kyseessa vain Satunin alueen ongelma, vaiko laajempi, mutta kovin hyvaa mainostahan tama ei Thaimaalle ole. Jutustin asiasta myoskin satamassa thaimaalaista turistivirkailijaa, joka kovasti pahoitteli tapahtunutta. Jotenkin tuntui, etta Thaimaan lounaisnurkkauksessa ei muutenkaan kovin paljon ollut sita 'hymyjen maan' tunnelmaa, mita aiemmin olimme esim Hat Yaissa tai Surathanissa kokeneet. Ehkapa thaimaalaiset haluavatkin pitaa turistit poissa viimeisilta 'omilta' lomanviettopaikoiltaan, talla taktiikalla se voi hyvinkin onnistua.

Jotta nyt pitaa vain yrittaa loytaa se positiivinen nakokulma tahankin asiaan :)