Kota Bharulta Perhentianille

Bandingilta suuntasimme kohti Kota Bharua. Bussi oli tyypillisesti n. 45 min myohassa ilmoitetusta aikataulusta, mutta tuli kuitenkin juuri kun olimme alkaneet liftaamaan. Harmillista, syyna bussin myohastymiseen oli ilmeisesti jokin vika akselista kuuluvasta kolinasta paatellen. Paasimme kuitenkin Kota Bharuun hyvin valosan aikaan, ja majoituimme edulliseen Backpackkers Lodgeen, hinta vain 25 RM (n. 5 e) yolta. Huone on aika kiva tuulettimella varustettu, hyva sanky ja petivaatteet, joten hinta laatu suhde on ehka reissun parhaimpia.
Nettiyhteys taalla on 3 RM eli alta euron tunti, ja sita on tullut kaytettyakin paljon, kun blogin paivitykset Penangissa jaivat tekematta. Sisamaassa nettiyhteyksia ei ollutkaan. Viimeistelen ja lahetan tata juttua Perhentian Islandilta, jossa nettiyhteyden nopeus ei riita kuvien lahettamiseen, ja maksaa silti 16 RM/tunti. :)

Kota Bharussa vietimme kolme yota mukavassa majapaikassamme. Ohjelmassa ei mitaan maata mullistavaa ollut, netissa pyorimista silla aikaa kun Marika oli ostoksilla, gastronomiaan tutustumista ja muuta tavallista kaupunkitouhuilua, kuten keilailua. Marika pelasi ensimmaista kertaa saaden parhaaksi tuloksekseen 121 pistetta. Jain itseasiassa toiseksi vain 108 pisteella. :(

Poikkesimme yhtena iltana katsomaan paikallista Cultural Heritage naytosta, jossa hyrran heittoa, rumpuesityksia seka silat(Takalainen itsepuolustuslaji) naytos. Hyrran heitto on takalainen vanha urheilulaji, jossa raskasta hyrraa heitetaan pyorimaan, ja toinen kaveri nostaa puulastalla pyorivan hyrran tikun nokkaan pyorimaan. Ennatys on 70-luvulta vajaa kaksi tuntia. Kokeilin heittoa puuhyrrilla, mika on toinen vastaavaan tekniikkaan perustuva peli. Ideana on, etta toinen laittaa heittamalla hyrran pyorimaan alustalle (vastaava narujuttu, kuin metallihyrrassakin), jonka jalkeen vastustajan tehtava on heittaa omalla hyralla toinen hyrra pois alustalta. Oma hyrra pitaa tietenkin jaada pyorimaan alustalle. Hauskaa, mutta ei aivan helppoa onnistuin yhden kerran kolmesta. Pitaapa pyytaa jotain sorvinkayttotaitoista varkkaamaan hyrrat kotona. Saadaan kiva uusi kesapeli.


Paikallista musisointia, joka vastaa ehka meidan kansantanhuja tata nykya. Soittivat isoja rumpuja porukalla, samalla kun toinen istuvista hakkasi metallilautasia rytmin pitamiseksi, ja toinen soitti jonkin laista raikkaa tai torvisoitinta. Kylla tata hetken kuunteli, mutta empa taida pumpun CD:ta ostaa. :)


Silat ottelu menossa. Tiukka vaanto paalla. Ottelijat esittivat ensin musiikin tahdissa jonkinlaisen katan, jonka tarkoitus oli ilmeisesti valmistaa ottelija matsiin. Ottelijoissa oli muutama aika sahakka kaveri.


Hyrran naru kierrettiin erittain tiukalle ennen heittoa. Toinen paa kiinnitettyna seipaaseen.


Lahikuva narun kierrosta.


Maahan heitetty hyrra napattiin puulusikkaan, josta siirto tikun nokkaan pyorimaan. Pisimpaan pyoriva hyrra voittaa.

Keskiviikkona 28.2 (piti muuten miettia ankarasti, jotta saatiin viikonpaivat kohdalleen) lahdettiin Kota Bharusta viimein kohti Pulau Perhentiania Malesian niemimaan itarannikolla. Hostellilta kimppataksilla (8 RM/naama) matka jarjestyi kivuttomasti suoraan Besutin venelaiturille, josta pikaveneella saarelle. Matkalla nahtiin yksi tornado matalapaineen kehittyessa. Sain videota patkan, mutta en kunnon kuvaa veneen loikkiessa aallolta toiselle. Majoituimme pienemman saaren eli Pulau Perhentian Kecilin Long Beachille. Taalla majoitus on viela hetken halpaa, kun elamme vasta high seasonin alkua. Halvimmillaan Bungalow jarjestyisi n. 15 RM (n. 3 e), josta ylospain monenlaista majoitusta. Otimme ensin halvan bungalovin, joka on kylla ihan ok maja, mutta lopulta paadyimme hakemaan hieman luksusta saarella oloaikaan. Ilmastoitu erittain siisti merinakyma bungalovi terassilla maksoi tingittyna 300 RM/4 yota.(12 e/yo). Malesiassa tinkimiskulttuuri ei ole kyllakaan niin voimakasta kuin Thaimaassa, silla hintaa ei saanut pudotettua kuin 3 e yolta, eli pyynti oli 15 rimpulaa. No nyt on maja viimesen paalle, kelpaa kollotella.