Penang

Ensivaikutelmia Malesiasta:

Siistimpaa, parempia teita ja rakennuksia seka puistoalueita kuin Thaimaan puolella. Kliinisempi vaikutelma. Kauniita, siroja ja aina hymyilevia Thaita tuli kylla ikava nopeasti.

Pulau Penangin Georgetown on syksylla ehdolla Unescon maailmanperintokohteeksi. Kaupungin silhuettia hallitsee 232 metria korkea vuonna 1986 rakennettu sylinterinmuotoinen KOMTAR-torni, jossa oli mukava lukea paivan lehti kahvia horppiessa (tyypillisesti tosin naissa kohteissa kahvista saa maksaa reilua ylihintaa). Itseasiassa vasta taalla luin Thaimaan tapahtumista.


KOMTAR erottuu hyvin kaupunkikuvasta.


Marikalla oli hauskaa, vaikka flunssa vaivasikin.

Sikali ehdotus maailmanperintokohteeksi on perusteltua, etta Malesian toiseksi suurimmassa kaupan keskittymassa alaa valtaavat pilvenpiirtajat ja loistohotellit, jolloin kasityolaiskorttelit ja muu matalampi vanha asutus jaa alle. Alueella sijaitsee mm. viehattava Pikku intia, joka nimensa mukaisesti on intialaisten siirtolaisten asuttama kulttuurisesti poikkeava alue. Satama-alueen historialliset hallintorakennukset tuskin ovat uhattuna. Itse en kuitenkaan Penangin maailmanperintoarvoa nae niin suurena, etta sita erityisesti pitaisi suojella, joitain pienempia alueita lukuunottamatta. Lehdissa spekuloidaankin avoimesti tittelin turisteja saarelle tuovalla vaikutuksella, silla on kuulemma paljon maailmanperintokohteita kiertavia turisteja. Tiedahanta tuostakin.


Kuvassa Georgetownin kellotorni taustalla. Sen toisella puolen on turistitoimisto, josta haimme salkullisen esitteita Malesiasta. Erittain palvelualtis henkilokunta.

Ruokapuolesta

Ensimmaisena iltana olimme jokseensakin kyllastyneita riisiin ja itamaisiin makuihin, joten lansimaista ruokaa tarjoavan ravintolan sattuessa kohdalle emme kauaa eparoineet. Kunnon lammaspaisti seka naudan pihvi perunoiden kera olikin maukasta, vaikkakin melko raskasta, kun lihaa ei hetkeen ole nain paljon syonyt. Malesialaista ruokaa saimme toisena iltana Restaurant Darussalemissa, jossa noutopoydasta sai riisin paalle mattaa kalaa, kanaa tai lihaa eri muodoissaan. Kasviksia vaikutti olevan niukasti, mika onkin toistunut tahan asti jatkuvasti. Sama patee myos thai-ruokaan. Darussalemissa saimme muuten yksimielisesti Universumin parhaat kahvit tahan asti. Myohemmin paljastui, etta osittain salaisuutena on makea, paksu maitosailyke, jota takalaiset kayttavat kahviin ja teehen sokerin ja maidon sijasta. Mutta edelleen olen sita mielta, etta Darussalemin kahvi oli erityisen vahvaa ja silti pehmeaa maultaan.


Tassa nakyma erinomaisen hyvaan kahvipaikkaan. Kaykaahan kupillisella.

Pieni akvaariopuoti

Georgetownissa osuimme myos Chew Theam Yeang-akvaariokauppaan, joka saattaa lansimaiset kumppanit hapeaan. Kolmessa kerroksessa oli esilla seka merivesi, etta makean veden akvaarioita, joista osa oli hammastyttavan hienoja. Aikaa siella vierahtikin kolmisen tuntia. Marikalla iski edellisena paivana flunssa paalle, joten sitkeytta tarvittiin, kun kalahullun kanssa astui akvaariokauppaan.

Alla kuvia merivesiakvaariosta. Paikalla oli kuvauskielto, mutta kun kovasti kehuin altaita, antoi niiden suunnittelija ottaa kuvia.Naista kuvista saa myoskin kasityksen sukelluksen nakymista riutoilla.