Koskenlaskijat

:) Niinhan se oli kuin arvelinkin, etta asiat jarjestyvat taalla helpommin paakaupungista kasin kuin paikan paalta. Eli River Raftingia jarjestavaa agenttia ei Tenomista loydetty. Kota Kinabalussa olevasta vastuullisesta firmasta kylla sanottiin taalla olevan agentti, jonka osoitekin tiedettiin: Amboi 1. Kuitenkaan naapurustossa ei aijasta ollut kukaan kuullutkaan, vaikka kaveria kaytiin etsimassa paikallisen junayhtion edustajan autolla ihan porukalla joen toisella puolella olevasta muutaman kymmenen talon Amboi-kylasta. Kun ykkos suunnitelma ei toimi otetaan esiin numero kaksi, joten paatimme lahtea paikallisjunalla Beaufortiin. Kaikki jokiretkeilijat kulkevat Beaufortin kautta, joten jollakin konstilla sielta homma varmaan jarjestyisi.


Sinansa harmitti lahtea nain pian, silla kuten aiemminkin taisin mainita Tenom oli erittain miellyttava pikkukaupunki. Kuvassa nakyy rautatieaseman lahella olevia mielettoman hienoja puita, joita ei ikava kylla saanut kuvaan kokonaan kuin kentan toiselta puolen. Marika pienena puun alla. Aamupaivan kaupunkikiertelykin oli oikeastaan mukavaa, nahtiin paikkoja itsekseen seka ystavallisen rautatieyhtion kaverin avustuksella. Yhtiolla oli oma lehma ojassa, silla han oli itsekin kiinnostunut loytamaan agentin oman firmansa ja kaupungin turismi-imagoa kohottaakseen.


Beaufortiiin kulkeva juna oli elamyksellinen vanha dieselveturi viela vanhempien vaunujen kera. Myos itse kiskot olivat huollon tarpeessa, ja kunnostustoita pitkin radan vartta olikin menossa monin paikoin. Beaufortista Kinabaluun kulkeva osuus olikin jo poistettu kaytosta, ja rautatieyhtio oli siirtynyt bussikuljetukseen silla valin. Nakymat radan varrella olivat eksoottiset junan kulkiessa koko matkan pitkin padasjoen vartta lapi viidakkomaiseman. Valilla penger putosi kiskoilta suoraan jokeen, mika hieman laittoi miettimaan. Voisi kuvitella junan painosta paikalla olevan sortumavaaran, mikali joki hiemankin syo pengerta.


Beafortista otemme yosijan ja paatimme soittaa Riverbug nimiseen firmaan Kinabalussa. Koskenlasku jarjestyikin seuraavaksi paivaksi. Tapasimme Riverbugin kaverit rautatieasemalla 9:30, josta lahdimme junalla takaisin etelaan melkein Tenomiin asti.


Koski ei junasta nayttanyt kovin vaativalta, mutta kuohuissa oli kylla jannitysta ja hauskuutta. Veneen keulassa sai hyvan tuntuman tyrskyihin, ja IV-luokan kohdassa oli jo hieman jannitysta, kun vilkaisi muutaman metrin syvyiseen syoveriin aivan alapuolella. Kuulemma keikauttaa veneen armotta, mikali sinne joutuu. Ainakin yksi venekunta olikin jossain kohden keikahtanut ympari ja kavereita ongittiin sitten joesta. Kiinalaiset olivat kauhuissaan veden varassa, enpa tieda omasivatko kummoistakaan uintitaitoa. Keskimaarin joki oli II-luokan lillittelua kauniissa maisemassa, mutta III-luokan paikkoja oli useita ja IV-luokkaan kuului se edella mainittu syoveri. Joen luokitus vaihtelee voimakkaasti sademaarien mukaan ja onneksi taalla on kohtuu paljon viime aikoina satanut. Koko koskenlasku kesti noin 1,5 tuntia. Kiva kipina jai molemmille, tasta on hyva lahtea katselemaan uusia entista isompia koskia.