Sukeltamaan, sanoi ankka kun sillalta putosi

Action jakso jatkuu. Riverbugin kyydissa paasimme mukavasti takaisin Kinabaluun, josta seuraavaksi aamuksi kyselimme kyytia kohti Sempornaa Borneon etelaosissa. Majoituimme jalleen Lucyn kotimajoitukseen, jossa dormissa olikin tilaa yoksi. Lucyn opastuksella saimme jarkattya bussimatkan helposti hyvassa ilmastoidussa bussissa. Heratys oli aamulla kuudelta, mutta bussissa oli aikaa viela nukkua. Tai siis ainakin yrittaa. Erinomainen varustus bussimatkoille on taalla korvatulpat, silla paikallisilla ei ole mitaan kasitysta siita missa asennossa molyvehkeiden volume-nappula pitaisi olla. Kakofonia on valilla mielenkiintoinen, kun TV-sta tulee taysilla karaokea, vieressa olevalla omat stereot pauhaavat n. 75 db voimalla ja vahintaan kaksi tyyppia laulaa eri lauluja kuin muualta kuuluu. Laulavat muuten erinomaisen hyvin ja kovaa taallapain nama.


No Sempornaan paastiin kuitenkin mukavasti ja nopeasti noin 9 tunnissa. Nimi ei ehka sano kenellekaan mitaan, mutta Sipadan saattaa olla tuttu. Eli Sempornasta jarjestyy laheisille saarille napparasti paivittain kuljetuksia sukelluspaikoille, joista Sipadan on vain yksi eika ehka edes kaikissa suhteissa paras, vaikkakin kuuluisin.

Itse pidin kovasti Sibuanin tasaisesti laskeutuvasta korallimaisemasta ja vareista seka parhaasta nakyvyydesta tahan asti Malesiassa. Kuva Sibuanin sukellusreissulta, koira kuului veneen kalustukseen.

Ensimmaisen ja toisen yon majoituimme Sempornassa, josta Sibuanin reissun teimmekin. Seuraavaksi matkustimme Sipadanin laheiselle Mabulin saarelle.

Mabulilla monet ihmiset asuivat paaluille rakennetuissa longhauseissa. Oma majatalomme oli myos vastaavanlainen. Terassilta olikin mukava kayda suoraan uimassa ja yosukeltamassa. Yhtena yona katselin myoskin taysikuun valossa kilpikonnia, jotka ruokailivat viiden metrin paassa terassilta. Joka puolelta kuului puhinaa, kun kilpikonnat kavivat pinnassa hengittamassa, joten niita taytyi olla useita lahistolla.

Yosukelluksella mielenkiintoisin otus oli lonkeroiden kanssa lahes 5 metrinen mustekala, eli jattilaiskalmari. Paasimme otusta lahietaisyydelta n. 10 metrin paasta tarkastelemaan, jolloin jo hiukan hirvitti. Kalmari ei onneksi meista valittanyt vaan jatkoi etenemistaan pohjaa pitkin nopeasti mutta rauhallisesti. Oluet oli rannassa otettava.

Nakymaa Majatalon terassilta. Huoneen ikkunasta tai talon paassa olevalta terassilta oli mukava seurailla meren elamaa. mm miekkakalaparvet liikkuivat aivan mokin alta.


Mabulilla majatalomme edustalla majoittui myos joukko merimustalaisia jotka elivat veneissaan juurikaan maissa kaymatta. Valilla kuulemma lahtivat muutamaksi viikoksi tai pidemmaksikin aikaa esim filippiineille oleskelemaan. Eivat taida olla minkaan maan kirjoissa nama.


Sipadan.


Maisemaa Sipadanilta.


Lisko Sipadanilta, oli iso kuin lohikaarme.

Elikka sukellettu on paljon ja paljon on myoskin nahty. Kirjoittelisin kylla mielellani kaikki kalalajit ja muutkin nilviaiset tanne, mutta kielsivat internetin paakonttorissa tilan puutteen vuoksi. Pitanee jattaa toistaiseksi, kunnes saavat rahat kasaan uuteen kovalevyyn. Yhden kuitenkin viela mainitsen: Viimeisella sipadanin sukelluksella loysimme reilu kaksimetrisen leopardihain 22 metrin syvyydesta lepailemasta kallion kielekkeella. Hai herasi kun paasimme lahelle ja lahti uimaan ohitsemme etaisyyteen. Hieno kokemus, silla otus on siella harvinaisemmassa paassa haita. Riuttahaiden joukossa sukelteluun kerkesikin jo kyllastymaan, vaikka niistakin suurimmat nahdyt ovat noin 2,5 metrin luokkaa (Big Grey reef).


Sempornassa rentoutumassa sukellusten jalkeen.

Sempornasta lahdimme pikavauhtia yobussilla Ranauhin, jossa tata juttua nyt kirjoittelen. Bussissa aanen voimakkuuden saato oli taas hiukan hankalaa, esim musiikki soitetaan erittain kovaa (korvatulpat), mutta elokuvat taas niin hiljaisella etta kuulolaitetta kaipaisi. Ranaussa oli kahden kolmen aikaan hotellihuone vahan hakusassa mutta neljas paikka tarppasi, ihan kiva kahden hengen huone jopa. Taalta lahdemme Mount Kinabalulle huiputusmielessa noin 3 minuutin kuluttua, joten kiiretta pitaa. Kinabalu (4101 m) muuten on suurin kukkula talla maan kolkalla eli Tiibetin ja Irianin valilla muistaakseni. Kinabalu headquarterista pitaisi loytaa viela majapaikka ensi yoksi ja varmistaa etta kaikki on valmista huiputukseen. Sandaalilinja on pitanyt tahan asti eika takkiakaan ole tullut ostettua edellisen kadottua, joten vahan ohueltahan tuo tuntuu. Mutta eikohan nuo pikku jutut jarjesty, ja sandaaleissa tosiaan vuorelle olisi tarkoitus menna, mikali se osoittautuu mahdolliseksi. Toivottavasti jalat antavat joskus anteeksi.

Tama siis oli luvattu korjattu versio. Lienee tassa vaiheessa syyta lisata, etta juttuun sisaltyy myoskin aprillipila, eli jotain on pielessa. Vain yksi asia ei ole totta, arvatkaapa mika?