Kinabalulta Poringiin

Aina ei asiat osu kohdalleen. Tarkoitus oli taalla lahtea trekkaamaan nopealla aikataululla Kinabalun rinteita. Ensimmaisena paivana Kota Kinabalussa kavimmekin bookkaamassa itsellemme nukkumapaikat vuorelta, koska nykyisin vuorelle ei paasteta matkailijoita ilman yopaikkavarausta. Varauksen tehtyamme vietimmekin mukavan paivan laheisella Mamutikin saarella hostellissa tapaamamme porukan kanssa. Kavimme varjoliitamassa seka snorklailemassa rannoilla. ihan kivaa, mutta ei kylla parjaa aikaisemmille saarille. Turhan lahella kaupunkia nama 'nahtavyys saaret' , vahan puistomainen tunnelma jonka kylla kesti vuorelle lahtoa odotellessa.

Illalla Samiin kuitenkin iski flunssa, joka oli tehnyt tuloaan jo useamman paivan nostaen kovan kuumeen yoksi. Paatos oli aika helppo: annettiin varausnumero ruotsalaisen Gustavin kaytettavaksi, koska han oli paivalla jaanyt ilman varausta. Seuraava paiva meni enimmakseen toipuessa. Marika kavi majatalon omistajan kanssa kuntosalilla ja iltapaivalla kaytiin lahikaupassa ostamassa ruokatarvikkeita ja kokattiin ensimmaista kertaa loman aikana. Reissun paras ruoka :) .


Illalla kavimme viela jalkahieronnassa edellisena paivana tapaamamme Akikon kanssa. Hieronta oli kovaotteisinta, mita koskaan olimme saaneet. Mielessa kavi, etta pitaako kidutuksesta maksaakin vai riittaako hierojalle pelkka sadistinen huvittelu. Marikan pohkeessa oli joitain mutteja, jotka eivat ottaneet sulaakseen kovista otteista huolimatta, joten Marika ja Akiko saivat viela nauttia kuppauksestakin kaupan paalle. Marikan mukaan kasittelysta oli hyotya, vaikka seuraavina paivina jalassa olikin melko tummanpuhuva jalki.


Kolmantena aamuna Kota Kinabalussa Marika kavi viela kerran salilla ja uimassa minun toipuessa majatalossa. Mietittyamme mita tehda, paatimme lahtea lahtea porukalla Akikon kanssa Gunung (vuori) Kinabalun laheiseen Poringin kylaan kuumiin lahteisiin kylpemaan. Vuori on massiivinen lahelta nahtyna, mutta eipa muuta 4101 m korkeasta nyppylasta voi odottaakaan. Majoittauduimme pariksi paivaksi lahteille, joissa olikin oikein mukava lammitella. Taallahan onkin ollut vahan viileaa...

Akiko lahti seuraavana paivana jo takaisin kohti Japania. Me varasimme uudestaan vuoren huiputuspaivan, nyt siis 2.4. Toinen ikava yllari sairastumisen lisaksi tuli aamulla Poringissa kun alkoi sataa (kylan nimikin jo kertoo, etta taalla sataa joka paiva). Ei sade mitaan, mutta joku ketale oli jossain valissa pihistanyt rinkasta Samin uuden kalvotakin, joten sateessakavely ei niin houkuttelevaa ollutkaan. Takin katoamispaivakaan ei ihan varma ollut, kun sita ei yleensa taalla ole tarvinnut. Joskus voi syoda miesta...


Kavimme laheisessa Ranaun kaupungissa tekemassa rikosilmoituksen vakuutusta varten tarkoituksena samalla ostaa jotain uutta sateen kestavaa. Kavi ilmi, etta vuorelle voi myos vuokrata takin, joten olkoon, parjataan lampimassa ilmankin. Turhaa painolastiahan se vain olisi. Ystavallisen miliisin kanssa kavimme myoskin syomassa seka kiertoajelulla juuri pakasta vedetylla polliisiautolla. Kaveri kyyditti muutaman tunnin ympari aluetta, ennen kuin kutsu muihin hommiin tuli.


Illalla tutustuimme Poringin lahteilla olevaan Canopy Walkwayhin, eli viidakkoon puihin rakennettuun koysisiltasysteemiin. Neljankymmenen metrin korkeudella viidakossa puusta puuhun kulkevalla silta systeemilla oli hyva rauhoittua paivan jalkeen varsinkin kun metsassa ei sateella ollut muita kuin me.


Poikkesimme myoskin pienella vesiputouksella joka oli oikein kaunis.

Illalla majapaikan aula ja kaytavat muuttuivat nahtavyystilaksi, kun valot houkuttelivat erilaisia otokoita viidakosta esiin. Perhosia, koppakuoriaisia ja muita otokoita seka niita syovia lepakoita oli mukava bongailla seinilta. Kahta saman lajin edustajaa oli vaikea loytaa, joten innostuimme kuvaamaan muutamia. Moskiittoja tai muita purevia otuksia ei kuitenkaan nakynyt yhta iilimatoa lukuunottamatta. Kaikki alla olevat ottiaiset on siis kuvattu yhden rakennuksen sisaseinilta yhden illan aikana. Ja lisaakin olisi loytynyt jos intoa olisi riittanyt.


Erinomaisen kaunis kiitaja.


Toinen nopean nakoinen ja melkein kylpparilaatan kokoinen.


Viheria perhonen.


Massiivinen otus.


Tamakin alieni oli golfpallon kokoinen.


Riittavan iso juomaan olutta.


Nama ovat melko yleisia taalla.



Hauska Tohvelin muotoinen ja haranpainen otus.


Samantapainen kuin edellinen, mutta kuitenkin selvasti eri laji.


Mahottoman pitkajalkanen lukki.