... To Boldly go...

Sukelluskurssi Koh Tao Diversin Jykan ja Ernon opastuksella on nyt suoritettu molemmilla hyvaksytysti. Kiitokset osaaville opettajille, seka erinomaisen mukaville kurssikavereille: Heikki, Matti, Meeri ja Pate.


Sukellukselle lahdossa. Retkelta on tehty myoskin DVD, joka toivottavasti sailyy kotiin asti tallessa ja ehjana.


Marika sukelluskurssin koetta tekemassa, tuloksena 46/50 pistetta. Taytynee tassa yhteydessa viela kehua, etta sain kuulemma ensimmaisena tana vuonna kokeesta taydet pisteet. Ei kai sita muuten opettajaksi paasisikaan... ;)

Sukellukset Twinssille ja White Rockille olivat mahtavia! Twinssilla bongattiin edellisessa viestissa mainittu merikaarme, joka siis maailman myrkyllisin kaarme. Otus luikerteli n.17 metrissa pohjaa pitkin vastaan kaikessa rauhassa ja meni parin metrin etaisyydella suoraan alitse ohi. Jyka kehotti laittamaan kadet piiloon, silla ne ovat ainoita paikkoja joihin otus ylettyy pienella suullaan puremaan. Onneksi varit olivat musta ja valkoinen, silla kuulemma kaarmeen hairiintyessa musta muuttuu siniseksi, jolloin on parempi peruutella pois.

Toinen mainitsemisen arvoinen otus oli White Rockilla asusteleva Koh Taon ainoa Klovnikala perhe, jota varten on pohjasta rauhoitettu n. 5 metrin halkaisijaltaan oleva kivikehan ymparoima alue. Aiemmin kaloja oli havaittu vain yksi koko alueella, mutta nyt siis kokonainen perhe asuu talla paikalla. Tunnelma n. 14 metrin syvyydessa oli suorastaan harras, kun sukeltajat kokoontuivat kivikehan ymparille, jonka keskella pienet n. 7 cm pituiset klovnikalat uiskentelivat. Ikimuistoista.


Kuvassa kurssilaiset Twinssin ja White Rockin jalkeen innosta hehkuen pirtelolla. Vasemmalta oikealle Matti, Sami, Marika, Heikki, Pate ja Meeri.

...where no man...


Nyt olemme jattaneet saaret taakse ja valmiina jalleen aloittamaan matkan kohti uutta tuntematonta. Suuntana huomenna on Malesia ja siella todennakoisesti Kota Bharu, josta joko Pulau Perhentianiin tai Pulau Redangiin. Viela ei ole lopullista paatosta syntynyt, pitaa huomenna haistella tilannetta. Kiva kutina kuitenkin on mahanpohjassa. Saaret alkoivatkin jo kayda liiankin tutuiksi. Lisaksi varsinkin Taolla oli niin paljon suomalaisia ja ruotsalaisia sukeltajia ja puolisukeltajia, etta valilla unohti olevansa Thaimaassa. Nyt Surathanissa tuli hiukan hammastynyt olo, kun paikallisessa ravintolassa ei ollutkaan kuin kiinalaisia uudenvuoden juhlijoita seka thaimaalaisia.

Tassa yhteydessa pitaa ottaa vahan takaisin Thaimaalaisten kalanvalmistus taitojen morkkausta. Lucky ravintolassa otimme annoksen isoja ostereita (Surathanin seudun ylpeys) munakkaan sisassa seka hoyrytetyn Red Snapperin, joka tuli poytaan sienien, valkosipulin ja tunnistamattomien juuresten kera soijapohjaisessa kastikkeessa. Molemmat olivat erinomaisia, joskin kalliimpia kuin perussoppa taalla. Puolustukseksi voinen sanoa, etta ainakaan listoilta ei saarilla osunut vastaavia silmaan ja paikan henkilokunta taisi olla kiinalaisia.

... has ever gone.


Saaria jalkeenpain vertailtaessa seka Koh Tao etta Phangan olivat molemmat tutustumisen arvoisia mestoja. Phangan on jo vuosia ollut tunnettu bilesaari josta Haad Rinin Full Moon Party on paras (tai pahin, kuinka vaan) esimerkki. Toisen tyylista juhlintaa esiintyy saaren pohjoisrannoilla, joiden letkeata chillausmusaa soittavissa ranta-ravintoloissa porukka ottaa rennosti lautapeleja pelaillen ja riippumatoissa yrtteja poltellen. Paikan ilmapiiri on kokemisen arvoinen.


Sukellukseen ja snorklaukseen Koh Tao on naista kahdesta ehdottomasti parempi vaihtoehto kirkkaampien vesien vuoksi. Phanganillakin Koh Man riutta on hieno, mutta meidan siella ollessa vesi oli viela melko sameaa vuoroveden ja kovien tuulten vuoksi. Uimiseen ja hiekkarannoilla oleskeluun kyllakin loistava paikka.


Taollakin on nykyisin aina kasvavissa maarin bilettajille illan viettomahdollisuuksia. Saarelle rakennetaan jatkuvasti uusia turistien viihdytyspaikkoja. Enaa ei mielestani voikaan puhua pelkastaan sukellusparatiisista, vaan paikan luonne on muuttumassa Samuin ja Phanganin perassa tavalliseksi turisti saareksi. Toivottavasti kehitys tulee kuitenkin olemaan mahdollisimman hidasta. Taolla biletys keskittyy pienen saaren lansirannikolle, jossa kaikki on jotakuinkin kavelymatkan paassa. Moottoripyoran vuokraamalla voi paivaretkelle lahtea mihin pain saarta vain, tosin erittain huonojen teiden vuoksi sita ei juuri suositella.

Nyt siis viisumivapaa kuukausi Thaimaassa on paattymassa. Paljon on koettu ja paljon jaa viela nahtavaa, joten tasta on hyva lahtea eteenpain!


... and so we'll continue our three months mission
To Boldly go where no nerd has ever gone!